Video- ja valokuvauksen tekniikka sekä kuvankäsittely - Luento 4

Luennon ensimmäisenä aiheena on video- ja valokuvauksen tekniikka pääpiirteittäin. Luento keskittyy pääasiassa valokuvauksen tekniikkaan, mutta samat asiat pätevät soveltaen myös videokuvauksessa. Luennon toisena aiheena on kuvankäsittelyn perusteet ja GIMPin käyttö.

Luentotaltiointi

Ongelmia videon katselussa?

Video- ja valokuvauksen tekniikka

Video- ja valokuvauksessa on tärkeätä tuntea etenkin seuraavat peruskäsitteet:

Valotusaika (Shutter speed)
Polttoväli (Focal length)
Aukko (Aperture)
Herkkyys (ISO)

Videokameran perusasetukset

Valotusajan (Shutter speed) säätö
Night mode (pitkä valotusaika => liike voi nykiä)
Manual focus (koita kohdistaa eri paikkaan)
Valkotasapainon manuaalinen asettaminen
- Kuvattavan kohteen luo asetetaan valkoinen paperiarkki, joka heijastaa kuvauskohteeseen osuvaa valoa. Arkki kohdistetaan keskelle kameran etsintä ja zoomataan suureksi. Tämän jälkeen mitataan valkotasapaino, yleensä painamalla kameran laukaisinta valkotasapainon asettamistilassa.
Kuvanvakaajan poistaminen (jos käytetään jalustaa)
Kuvausasetukset
- SP = normaalinopeus (vs. LP = puolinopeus)
- 16-bittiset äänet (vs. 12-bittinen ääni)

Valotusaika (Shutter speed)

Valotusaika määrää kuinka pitkän ajan kennolle pääsee valoa.

Hyvässa valaistuksessa käytetään lyhyttä valotusaikaa, esim. 1/1000 sekuntia.

Heikossa valaistuksessa valotusaikaa pidennetään jopa useaksi sekunniksi. Mitä pitempi valotusaika, sitä helpommin kuva tärähtää.

Oikea valotus

Esimerkki valotusajan muuttumisesta

Polttoväli (Focal length)

Polttoväli vs. zoom: Polttoväliä vaihdetaan zoomia käyttämällä.

Polttovälin vaikutus riippuu miten suurelle alalle kuvataan. Perinteisessä filmikamerassa filmi on 35 mm levyinen.

Laajakulmaobjektiivi on polttoväliltään alle 30 mm.

Teleobjektiivi on polttoväliltään > 70 mm.

Digikameroissa kenno on huomattavasti filmiä kapeampi eli yleensä 5-10 mm.

Pienestä kennosta johtuen digikameroiden objektiivit ovat polttoväliltään huomattavasti pienempiä kuin filmikameroiden.

Usein digikameroiden yhteydessä ilmoitetaan filmikokoa vastaava polttoväli eli vaikka oikea polttoväli olisi 6 mm, niin ilmoitetaan 24 mm.

Mitä suurempi polttoväli on, sitä herkemmin kuva tärähtää. Jos polttoväli on esim. 150 mm, niin valotusajan on oltava 1/150 tai nopeampi.

Mitä suurempi polttoväli, sitä kauempaa voi kohteesta ottaa kuvan.

Muuttamalla polttoväliä ja pitämällä kohteen kuvassa samankokoisena kaikilla polttoväleillä on kuvan perspektiivi erilainen jokaisella polttovälillä.

Focal length comparison (Tamron)

Focal length comparison (Canon)

Focal length

Maisema laajakulmalla

Maisema telellä

Kalansilmäobjektiivi

Polttovälin kasvamisen vaikutus perspektiiviin

Aukko (Aperture)

Aukon koko määrää kuinka paljon valoa kulkee kennolle asti.

Aukon koko määritellään f-luvulla. Mitä pienempi f-luku, niin sitä suurempi on aukko.

Mitä suurempi aukko, sitä lyhyempi on kuvan syväterävyysalue.

Pieni aukko suurentaa syväterävyysaluetta ja vaatii pitemmän valotusajan. Suuri aukko pienentää syväterävyyttä ja vaatii lyhyemmän valotusajan.

Aukko	Valotusaika
2.0	1/250
2.8	1/125
4.0	1/60
5.6	1/30
8	1/15
11	1/8
16	1/4
22	1/2

Syväterävyys (Depth of field, DOF)

Syväterävyysalue kasvaa kun polttoväli pienenee tai tarkennusetäisyys kasvaa tai aukko pienenee.

Digikameroissa syväterävyysalue on suurempi kuin filmikameroissa käytettyjen objektiivien todellisten polttovälien pienuudesta johtuen.

DOF-cartoon

Potretti, jossa tausta epäterävä

Potretti, jossa tausta liian terävä

Herkkyys (ISO)

Kameran kyky kuvata hämärässä, herkkyys valolle.

Erot eri videokameroissa ovat huomattavia. Yleensä isommalla kennolla varustetut ovat herkempiä.

Digikameran kennon herkkyys määritellään ISO-luvulla, joka on esim. 100, 200, 400, 800 tai 1600.

Kaksinkertaistamalla ISO-arvo saadaan puolitettua vaadittava valotusaika.

Mitä suurempi ISO-arvo on, sitä rakeisempi on kuva.

Esimerkki

Aukko (aperture)	Valotusaika (shutter)	Herkkyys (ISO)
2.0	1/250	100
2.8	1/125	100
4.0	1/60	100
5.6	1/30	100
8	1/15	100
11	1/8	100
16	1/4	100
22	1/2	100
22	1/4	200
22	1/8	400
22	1/15	800
22	1/30	1600

Miten valitsen oikean aukko/valotus/herkkyys -yhdistelmän?

Valinta riippuu täysin siitä minkälaisen kuvan haluat ottaa. Apuna voi käyttää laskuria.

Kamerat

Pokkaridigikameroista (Compact) ja järjestelmädigikameroista löytyy kaikista yleensä ainakin useita seuraavista ominaisuuksista:

Automaattivalotus (Auto / Program mode)
Automaattivalotuksen korjaus (Exposure compensation)
Aika-automatiikka (Shutter priority, Tv, S)
Aukko-automatiikka (Aperture priority, Av, A)
Manuaali (M) eli käsisäätö
Automaattitarkennus (Auto focus)
Valkotasapaino (White balance)
Haarukointi (Bracketing)
Histogrammi
Salama

Automaattivalotus

Auto-ohjelmassa kamera keksii mieleisensä aukon ja valotusajan yhdistelmän. Tämä riittää asetuksena useimmille ihmisille valokuvatessa.

Ohjelmoitu auto -ohjelmassa (Program) kamera keksii mieleisensä aukon ja valotusajan yhdistelmän, mutta käyttäjä voi halutessaan korjata valotusta.

Aika-automatiikkaohjelmassa (Shutter priority) kuvaaja määrää valotusajan ja kamera laskee tarvittavan aukon.

Aukko-automatiikkaohjelmassa (Aperture priority) kuvaaja määrää aukon ja kamera laskee tarvittavan valotusajan.

Valotusta voi yleensä korjata (kompensoida) haluaamaansa suuntaan. Esim. +2.

Haarukoinnilla (Bracketing) voi kameran määrätä ottamaan samalla kerralla useamman kuvan erilaisilla valotuksilla.

Manuaaliohjelmassa kuvaaja määrää sekä aukon että valotusajan.

Erilaisia valotusmittaustapoja ovat esim. seuraavat:

Kuva-alan keskiarvo (Matrix metering)
Automaattisesti painotettu mittaus (Evaluative metering)
Pistemittaus (Spot metering)
Keskustapainotteinen mittaus (Center weighted exposure metering)

Kamera kuvittelee maailmaa keskiharmaaksi.

Histogrammi paljastaa osuuko valotus oikeaan.

Histogrammin tulkinta

Tarkennus (Focus)

Automaattitarkennusta käytettäessä kamera pyrkii etsimään kuva-alalta todennäköisimmän kohteen ja tarkentaa siihen.

Käytetystä ohjelmasta riippuen kamera etsii kohdetta joko koko kuva-alalta tai vain keskeltä.

Tarkennuksen ja samalla myös valotuksen voi lukita painamalla laukaisin puoleen väliin.

Valkotasapaino (White balance)

Ihmissilmä sopeutuu kameraa paremmin eri valolähteiden väreihin ja esittää aina valkoisen valkoisena.

Digitaalikamerat osaavat vaihtelevalla laadulla saada kuvan valkoisen näyttämään luonnolliselta eli säätämään kuvan valkotasapainoa.

Valkotasapainon käsisäädöllä voi auttaa kameraa asettamaan oikean valkotasapainon. Käsisäädössä valkotasapaino mitataan valkoisesta paperista tai muusta valkoisesta kohteesta.

Laukaisuviive

Digitaalikameroissa esiintyy lähes poikkeuksetta selkeä laukaisuviive eli aika, joka kuluu laukaisimen painalluksesta kuvan ottamiseen.

Laukaisuviive muodostuu tarkennukseen kuluvasta ajasta ja varsinaisesta laukaisuajasta. Tarkennusaika on merkittävin tekijä laukaisuviiveen muodostumisessa.

Laukaisuviivettä voi merkittävästi lyhentää tarkentamalla kamera etukäteen painamalla laukaisin puoleen väliin.

Salama

Sisäänrakennettu kiinteä salama on yleensä heikko, eikä sitä voida suunnata muualle kuin suoraan kohteeseen.
Ulkoinen salama mahdollistaa salamavalon heijastamisen katon tai seinän kautta.
Täytesalamalla valaistaan varjossa oleva osa kohteesta, vaikka muuten valo riittäisi kuvaamiseen ilman salamaa.
Slow sync -salamalla valaistaan kohde ja tausta valotetaan pitkällä valotusajalla.

RAW

RAW-tiedostot ovat digikameroiden versioita filminegatiivista.

RAW on siis valmistajakohtainen digikameran raakakuvan häviötön tiedostomuoto, mihin pikseleitä tallentuu yhtä monta kuin kameran kenno toistaa. Kuva tallentuu sellaisenaan ilman pakkaamista tai värikorjauksia, joita esimerkiksi JPG:n kohdalla aina tehdään. Sen sijaan RAW:n mukaan tallentuu tieto kuvaushetkellä valittuna olleista säädöistä, jotka on mahdollista kumota ja muokata uudelleen kuvankäsittelyohjelmalla, minkä takia RAW:ia kutsutaan häviöttömäksi tiedostomuodoksi.

Lisätietoja

Kuvankäsittelyn perusteita

Tärkeimmät kuvatiedostotyypit

JPG

Yleinen tiedostomuoto, jota käytetään yleensä valokuvien näyttämiseen Internet-sivuilla tai muuten isojen kuvien tallentamiseen (esimerkiksi digitaalikameroissa).
16 miljoonaa väriä (24-bittinen).
Ei tue läpinäkyvyyttä.
Pakattu tiedostomuoto, jossa tallennettaessa informaatiota katoaa. Mahtuu kuitenkin pieneen tilaan.

GIF

Toinen yleinen tiedostomuoto, jota käytetään yleensä viivapiirroksissa, kaavioissa ja pientä tarkkuutta vaativissa kuvissa.
Tukee animaatioita ja läpinäkyvyyttä.
Maksimissaan vain 256 väriä (8-bittinen).
Ei pakkaa kuvaa, mutta vähentää värejä.
On hyvä vaihtoehto kuville, joissa on paljon samaa väriä sisältäviä alueita.

BMP

Windowsin bittikarttakuva.
16 miljoonaa väriä (24-bittinen).
Koska kuvaa ei ole pakattu, se vie paljon tilaa.
Jos haluaa tallentaa kuvan sen laatua heikentämättä ja kuvan viemä tila ei ole ongelma, BMP on hyvä tiedostomuoto siihen.

PNG

Kehitetty GIF-kuvan seuraajaksi.
Jopa 48-bittinen kuva (2⁴⁸ väriä).
Tukee läpinäkyvyyttä.
Pakkaa kuvat, muttei aiheuta silti häviötä.
Käytetään Internet-sivuilla, mutta kaikki selaimet (ei koske uusia selaimia) eivät vielä tue PNG:tä täysin.

TIFF

Yleinen tiedostomuoto paperijulkaisuissa ja kuvaoriginaalien säilyttämisessä.
Ei pakkaa kuvaa (eikä täten hävitä tietoa), joten tiedostokoko on suuri.
Tukee harmaasävyjä ja erilaisia värimalleja.
16 miljoonaa väriä (24 bittinen).
Internet-selaimet eivät tue formaattia.

Kuvan resoluutio

Kuvan resoluutio tarkoittaa erottelutarkkuutta, eli pikseleiden (pikseli = kuvan pienin yksittäinen osa) määrää tietyllä alueella. Yksikkönä käytetään esimerkiksi dpi:tä, joka tarkoittaa pikseleitä tuumalla (dots per inch). Käytössä on myös lyhenne ppi. Mitä suurempi resoluutio kuvassa on, sitä tarkempi se on. Kun kuvan resoluutio tuplataan, nelinkertaistetaan samalla pikselien määrä ja kuvan tiedostokoko suurenee samassa suhteessa. Resoluutio vaikuttaa ainoastaan paperitulosteiden tarkkuuteen.

Kuvan resoluutioksi valitaan kyseiseen tilanteeseen sopiva niin, että kuvan tiedostokoko pysyy tietyissä rajoissa. Esimerkiksi Internet-sivuille sijoitettavan valokuvan resoluutioksi riittää 72 dpi ja monistettavan kuvan resoluutioksi 150 dpi. Sen sijaan painettavan julkaisun resoluutio on huomattavasti suurempi ja sen määrittelee usein kyseinen kirjapaino (neliväripainatuksessa yleensä 300 dpi tai enemmän), jolloin kuvat usein myös skannataan kyseisessä kirjapainossa. Turhan suuri resoluutio ei paranna kuvan laatua, vaan hidastaa laitteistojen toimintoja ja vaatii suuria kiintolevytiloja.

Kun kuvan resoluutio on esimerkiksi 150 dpi:tä, on kuvassa yhden neliötuuman alueella 150 x 150 pikseliä eli yhteensä 22500 pikseliä. Jos taas kuvan resoluutio on 50 dpi:tä, on siinä kyseisellä alueella silloin 2500 kuvapistettä (pikseliä). Mitä suurempi resoluutio kuvalla on, sitä enemmän sen kokoa voidaan suurentaa kuvan laadun kärsimättä, eli pikseleiden koko pysyy vielä niin pienenä, ettei ihmissilmä erota niitä.

Kuvan resoluutio määritellään digitaalikamerassa ennen kuvan ottoa ja samoin skannerissa ennen skannausta. Kuvankäsittelyohjelmassa ei kuvan resoluutiota enää suurenneta (ei lisää kuvan tarkkuutta, koska kuvapisteiden määrä on vakio), sen sijaan sitä voidaan siellä pienentää. Resoluution muutos vaikuttaa aina myös kuvan pikselikokoon, joten jos sitä on muutettava, tehdään se ennen kuvakoon muutosta.

Kuvan fyysinen koko

Kuvan fyysiseen kokoon (tulostuskoko) vaikuttavat kuvan resoluutio ja pikseleiden (kuvapisteiden) määrä.
Fyysinen koko (esimerkissä leveys, korkeus samalla tavalla) voidaan laskea kaavalla:
- leveys (pikseleinä) / resoluutio (dpi)
Tuloksena saadaan kuvan leveys tuumina. Tuumat saadaan senttimetreiksi kertomalla tulos 2.54:lla.
Esimerkiksi 300 pikselin levyisen kuvan (resoluutio 72 dpi) fyysisen leveyden laskeminen:
- 300 / 72 = 4.167 tuumaa = 10.58 senttimetriä (2.54 x 4.167)

Kuvan tiedostokoko

Kuvan tiedostokokoon vaikuttavat esimerkiksi värien määrä, resoluutio ja kuvan koko (pikselikoko) ja valittu tiedostoformaatti.
Jos kuvaa ei ole pakattu, sen tiedostokoko voidaan laskea kaavalla:
- leveys (pikseleinä) x korkeus (pikseleinä) x bittisyys (värien määrä) / 8
Tuloksena saadaan kuvan tiedostokoko tavuina.
Esimerkiksi 300 x 300 pikselin BMP-kuvan (24 bittiset värit) tiedostokoon laskeminen:
- 300 x 300 x 24 / 8 = 270000 tavua = 270 kilotavua (kt)

Skannaaminen

Kuvan skannaaminen tapahtuu suunnilleen samalla periaatteella käytettävästä ohjelmasta riippumatta. Ainoastaan ohjelmien valikkokomennot voivat hieman poiketa toisistaan. Yleensä valitaan ensin Tiedosto | Tuo | Skannerista tai kamerasta (File | Import | From Scanner or Camera), jolloin avautuu varsinainen Windows XP -käyttöjärjestelmän skannaustoiminto. Tämän jälkeen skannaaminen etenee seuraavasti:

Ensin valitaan, millaista kuvaa ollaan skannaamassa (värikuva, harmaasävykuva, mustavalkoteksti tai -kuva). Valinta vaikuttaa skannatun kuvan tarkkuuteen ja värien määrään. Kuvia skannatessa valitaan siis yleensä värikuva. Tässä vaiheessa voi useimmissa skannereissa myös itse säätää manuaalisesti haluamansa skannausresoluution ja värien määrän.
Seuraavaksi painetaan Esikatsele (Preview), jolloin skanneri tekee vedoksen skannattavasta kuvasta. Vedos näkyy esikatseluikkunassa.
Esikatseluikkunassa rajataan vedoksesta se alue, joka halutaan skannata. Rajaaminen tehdään esikatseluikkunassa olevista neliöpainikkeista hiiren ykköspainikkeella raahaamalla.
Kun alue on rajattu, painetaan Skannaa (Scan), jolloin kuva skannataan.

Skannauksen valmistuttua kuva ilmestyy kuvankäsittelyohjelmaan, jossa sitä voidaan muokata tai tallentaa se haluttuun sijaintiin (kansioon).

GIMP

Seuraavaksi käydään läpi GIMP-kuvankäsittelyohjelman peruskäyttöä. Ohjelma löytyy valmiiksi asennettuna Agoran mikroluokista. Ohjelman saa ladattua ilmaiseksi kotikoneellekin osoitteesta: http://www.gimp.org/downloads/.

GIMPin käyttöön löytyy erinomaisia ohjeita myös Jaakko Joutsin kotisivuilta.

Yleistä GIMP:istä

Uuden kuvan luominen: Tiedosto | Uusi (File | New...). Avautuvasta ikkunasta valitse sopivat asetukset (mm. kuvan koko) uudelle kuvalle.
Kuvan avaaminen: Tiedosto | Avaa (File | Open...).
Kuvan tallentaminen halutussa tiedostomuodossa: Tiedosto | Tallenna nimellä (File | Save As...) muokattavan kuvan ikkunan valikkoriviltä. Avautuvaan ikkunaan laita tiedostonimen perään kuvatarkenne itse, jos haluat, tai valitse tallennusmuoto "Tiedoston tyyppi" ("Select File Type") -alasvetovalikosta. Jos laitat tallennusmuodon itse tiedostonimen perään, pidä huoli, että "Tiedoston tyyppi" ("Select File Type") -kohdassa lukee "Nimen loppuliitteen mukaan" ("By Extension"). Tarkista että tiedosto tallennetaan oikeaan kansioon. Eteenpäin päästään painamalla Tallenna-painiketta (Save). Voit sen jälkeen valita esimerkiksi JPG-kuvan kohdalla, millä tarkkuudella (eli kuinka paljon kuvaa pakataan) kuva tallennetaan.
Kuvan tulostaminen: Tiedosto | Tulosta (File | Print).
Zoomaus: Näytä | Suurenna (x%) | Pienennä (View | Zoom (x%) | Zoom Out) tai Näytä | Suurenna (x%) | Suurenna (View | Zoom (x%) | Zoom In). Näytä | Laajenna ikkunaan (View | Fit Image to Window) -valinnalla kuvan saa sovitettua ruutuun sopivaksi. Näytä-valikossa (View) oleva arvo on tämän hetkinen zoomaus. Avautuvasta valikosta tulee näkyviin mahdolliset muut vaihtoehdot. Zoomaus onnistuu myös Zoomityökalun avulla.
Eri työkaluikkunoiden avaaminen: GIMPissä avautuu oletuksena tiettyjä paljon tarvittavia työkaluikkunoita taustalle. Ikkunoita voi lisätä ja poistaa näytöltä valinnalla Tiedosto | Ikkunat (File | Dialogs).
Muista aina varmistaa, että toimit oikealla tasolla. Useasti kun ihmetellään, kun joku toiminto ei onnistu, syynä on se, että valittuna on väärä taso. Tasot löytyvät Tasot-ikkunasta (Layers). Halutun tason voi valita hiiren ykköspainikkeella. Kyseisessä ikkunassa tasoja voi myös yhdistää ja niiden läpinäkyvyyttä (Opacity) säätää.
Kaikki muokatut kuvat kannattaa tallentaa GIMPin omaan XCF-tiedostomuotoon, jolloin saadaan säilytettyä esimerkiksi tasot ja muut itse tehdyt editoinnit kuvaan. Vasta valmis työ kannattaa viedä myös muihin tarvittaviin tiedostomuotoihin (esim. JPG).

Kuvan koon (pikselikoon) muuttaminen

Valitse Kuva | Skaalaa kuvaa (Image | Scale Image...).
Kirjoita kuvan uusi koko haluamassasi yksikössä, esim. prosentteina alkuperäisestä. Yksikkö on valittavissa alasvetovalikosta ja jos et halua leveyden muuttuvan korkeuden mukana, varmista, että kuvan kokoarvojen vieressä oleva "ketju" on lukittuna.
Muista myös, että pienentäessäsi kuvaa, katoaa aina informaatiota -> kuvan tarkkuus ja laatu heikkenee, mutta kuvan viemä tila pienenee!

Kuvan rajaaminen

Klikkaa työkalupainiketta tai klikkaa kuvan päällä hiiren kakkospainikkeella ja valitse Työkalut | Muuntotyökalut | Rajaa (Tools | Transform Tools | Crop).
Valitse kuvasta suorakaiteen muotoinen alue vetämällä hiirellä ykköspainike pohjassa. Voit määrittää rajauksen esimerkiksi pikselin tarkkuudella myös rajaustyökalun valikon avulla.
Kun alue on haluamasi, paina Enteriä, niin rajaus toteutetaan.

Tekstin liittäminen kuvaan

Ennen tekstin liittämistä kuva kannattaa pienentää lopulliseen kokoonsa, koska jälkeenpäin kuvaa pienennettäessä teksti menisi epätarkaksi.
Valitse vasemman reunan työkalupalkista Tekstityökalu .
Klikkaa hiirellä kuvasta kohtaa, josta haluat tekstin alkavan. Tekstin asetuksia (fontti yms.) pääset muuttamaan työkalun asetuksista.
Kirjoita haluamasi teksti editori-ikkunaan ja sulje lopuksi kyseinen ikkuna.

Suotimien käyttäminen

Tehosteita löytyy runsaasti Suotimet (Filters) -valikon alta. Valitse sieltä haluamasi alakategoria ja alakategoriasta haluamasi tehoste. Tämän jälkeen näet esikatseluna, miltä kuva näyttäisi tehosteen laittamisen jälkeen. Useissa tehosteissa on myös asetuksia, joita voi säätää. Klikkaamalla OK tehoste tulee käyttöön. Jos tehoste ei miellytäkään, niin Muokkaa | Kumoa (Edit | Undo) toimii tässäkin ohjelmassa! :-)

Kuvan liittäminen toiseen kuvaan

Avaa kuva, josta haluat siirtää osan toiseen kuvaan.
Valitse haluamasi osa kuvasta valintatyökaluilla . Jos haluamasi alue on suorakulmainen, niin valitse suorakulmio. Ellipsillä saa valittua ympyrän muotoisia alueita. Kolmannella työkalulla ("lasso") saa itse vapaasti piirtää valituksi halutun alueen. Taikasauva (kuvassa valittuna) valitsee väriltään yhtenäisiä alueita. Seuraavalla painikkeella voi valita tietyn värin. Viimeisellä työkalulla saa valittua eri muotoja.
Rajaa haluamasi alue hiiren ykköspainikkeen avulla.
Kun haluamasi alue on rajattu, valitse Muokkaa | Kopioi (Edit | Copy).
Avaa sitten kuva, johon haluat äsken kopioidun alueen siirtää. Liitä sitten kuva valitsemalla Muokkaa | Liitä (Edit | Paste) tai Muokkaa | Liitä johonkin (Edit | Paste Into). Liitä johonkin -valinta antaa mahdollisuuden siirtää liitettävää kuvaa.
Voit siirtää liitetyn kuvan haluamaasi paikkaan myöhemminkin valitsemalla vasemman reunan työkalupalkista . Siirrä sitten kuva haluamaasi paikkaan hiiren ykköspainike pohjassa "raahaamalla".
Jos liitetty osa ei ollut rajattu kovin tarkasti, sitä voi vielä siirron jälkeen "siistiä" pyyhekumin avulla.
Siirretyn alueen kokoa voi muuttaa valikosta Taso | Skaalaa tasoa (Layer | Scale Layer).

Muutamia muita käyttökelpoisia perustyökaluja

Piirtäminen kuvaan:
Kuvan "värittäminen":
Kuvien värien, tarkkuuksien yms. korjaukset: Kloonaustyökalulla voi korjailla kuvaa. Aluksi valitaan Ctrl-näppäin pohjassa kloonattava kuvan osa. Sitten vain kloonaat kuvaa muualle hiiren ykköspainike pohjassa.
Valitsemalla Työkalut | Värityökalut | Väritasapainon säätö (Tools | Color Tools | Color Balance) voit säätää värejä.
Kuvan kääntäminen:
Värin poiminen kuvasta:
Kokeile myös muita työkaluja.

Demoissa 7 ja 8 tutustutaan myös GIMPin monipuolisempiin ja haastavimpiin kuvan muokkausominaisuuksiin.

Käyttäjien kommentit

Videokuvaus: suunnittelu, sisällöntuotanto ja kuvaaminen

Ruutukaappausvideot (Screencast)