Sudenkuoppien välttelyä

Esimerkeissä käytimme XHTML:ää perinteiden HTML:n sijasta. XHTML tuo HTML:n kirjoittamiseen muutamia XML:ään liittyviä sääntöjä, joiden avulla saamme WWW-sivun rakenteen yhtenäiseksi ja järkeväksi. WWW-sivun "oikeaoppinen" rakenne on esteettömyyden kannalta merkittävä, koska väärillä merkinnöillä voimme estää WWW-sivun näkymisen käyttäjän selaimessa. Oikeaoppisuuden tarkistamiseen käytämme validaattoreita, joita käsittellään seuraavassa aliluvussa. Seuraavaan on otettu muutamia esimerkkejä yleisimmistä virheistä, joihin perinteinen HTML ei ottanut juuri kantaa.

• WWW-sivun täytyy olla hyvin muodostettu. Tällöin ei sallita elementtien ristikkäisyyttä, joten ensin aloitettu elementti täytyy myös lopettaa ensiksi.
  • OIKEIN:

       <p>
       <strong>Tärkeää ja </strong><em> vähemmän tärkeää </em> asiaa.
       </p>
    

  • VÄÄRIN:

       <p>
       <strong>Tärkeää ja <em> </strong> vähemmän tärkeää </em> asiaa.
       </p>
    

• Elementtien ja attribuuttien nimissä käytetään vain pieniä kirjaimia. Perinteisesti HTML:ssä kirjoitusasulla ei ole ollut väliä, mutta XML:n sääntöjen mukaan elementit pitää kirjoittaa pienellä.
  • OIKEIN:

    <p>
      Tekstikappale
    </p>
    

  • VÄÄRIN:

    <P>
      Tekstikappale
    </P>
    

• Kaikilla elementeillä täytyy olla lopetuselementti. Tavallisilla XHTML-elementeillä lopetuselementtinä toimii aloituselementti, johon on lisätty kauttaviiva pienempi kuin -merkin jälkeen. Tyhjillä elementeillä (esim. img) eli elementeillä, joiden sisään ei tule tekstiä, aloituselementin loppuun lisätään kauttaviiva juuri ennen suurempi kuin -merkkiä.
  • OIKEIN:

    <p>
      Tekstikappale, jonka sisällä on kuva
    	<img src="kuva.jpg" alt="kuvaus"  />
    </p>
    

  • VÄÄRIN:

    <p>Tekstikappale, jonka sisällä on kuva
    	<img src="kuva.jpg" alt="kuvaus">