Kuvankäsittely ja videoiden ominaisuudet - Luento 5

• Luentotaltiointi
• Kuvankäsittelyn perusteita
  • Tärkeimmät kuvatiedostotyypit
  • Kuvan resoluutio
  • Kuvan fyysinen koko
  • Kuvan tiedostokoko
  • Skannaus
• GIMP
  • Yleistä GIMP:istä
  • Kuvan koon muuttaminen
  • Kuvan rajaaminen
  • Tekstin lisääminen kuvaan
  • Suotimien (tehosteiden) käyttäminen
  • Kuvan liittäminen toiseen kuvaan
  • Muutamia muita käyttökelpoisia perustyökaluja
• Videoiden ominaisuuksia
  • Videoiden yleisiä ominaisuuksia
  • Videon pakkaus
  • Edellytykset videon toimimiselle suoraan selaimessa
• Ruutukaappausvideot
  • Kuvaruutukaappausvideon hyötyjä ja haittoja
  • Ohjelmat

Luennon ensimmäisinä aiheina ovat kuvankäsittelyn perusteet ja GIMPin käyttö. Sen jälkeen käsitellään videoiden ominaisuuksia ja ruutukaappausvideoita.

Kuvankäsittelyn perusteita

Kuvankäsittelymateriaali perustuu oppikirjaan Ekonoja Antti: "Tieto- ja viestintätekniikan käyttötaito", Jyväskylän yliopisto tietotekniikan laitos, 2009. [Oppikirjan nettisivut]

Tärkeimmät kuvatiedostotyypit

JPG

• Yleinen tiedostomuoto, jota käytetään yleensä valokuvien näyttämiseen Internet-sivuilla tai muuten isojen kuvien tallentamiseen (esimerkiksi digitaalikameroissa).
• 16 miljoonaa väriä (24-bittinen).
• Ei tue läpinäkyvyyttä.
• Pakattu tiedostomuoto, jossa tallennettaessa informaatiota katoaa. Mahtuu kuitenkin pieneen tilaan.

GIF

• Toinen yleinen tiedostomuoto, jota käytetään yleensä viivapiirroksissa, kaavioissa ja pientä tarkkuutta vaativissa kuvissa.
• Tukee animaatioita ja läpinäkyvyyttä.
• Maksimissaan vain 256 väriä (8-bittinen).
• Ei pakkaa kuvaa, mutta vähentää värejä.
• On hyvä vaihtoehto kuville, joissa on paljon samaa väriä sisältäviä alueita.

BMP

• Windowsin bittikarttakuva.
• 16 miljoonaa väriä (24-bittinen).
• Koska kuvaa ei ole pakattu, se vie paljon tilaa.
• Jos haluaa tallentaa kuvan sen laatua heikentämättä ja kuvan viemä tila ei ole ongelma, BMP on hyvä tiedostomuoto siihen.

PNG

• Kehitetty GIF-kuvan seuraajaksi.
• Jopa 48-bittinen kuva (2⁴⁸ väriä).
• Tukee läpinäkyvyyttä.
• Pakkaa kuvat, muttei aiheuta silti häviötä.
• Käytetään esimerkiksi Internet-sivuilla.

TIFF

• Yleinen tiedostomuoto paperijulkaisuissa ja kuvaoriginaalien säilyttämisessä.
• Ei pakkaa kuvaa (eikä täten hävitä tietoa), joten tiedostokoko on suuri.
• Tukee harmaasävyjä ja erilaisia värimalleja.
• 16 miljoonaa väriä (24-bittinen).
• Internet-selaimet eivät tue formaattia.

Kuvan resoluutio

Resoluutiolla tarkoitetaan kahta toisistaan hieman poikkeavaa asiaa. Ensinnäkin sillä voidaan tarkoittaa kuvan muodostavien pikseleiden kokonaismäärää, jolloin se ilmaistaan muodossa pikselien määrä vaakasuunnassa x pikselien määrä pystysuunnassa. Tällöin voidaan puhua myös erottelutarkkuudesta. Esimerkiksi tietokoneiden näyttöjen tarkkuudet ilmaistaan juuri kyseisessä muodossa. Tietokoneen näytön resoluutio voi olla esimerkiksi 1680 x 1050 pikseliä. Pikselillä ("kuvapiste") tarkoitetaan kuvan pienintä yksittäistä osaa.

Toiseksi resoluutiolla voidaan tarkoittaa kuvan tai kuvantoistolaitteen tarkkuutta eli erottelukykyä. Tässä tapauksessa resoluutiolla tarkoitetaan pikseleiden tai kuvapisteiden määrää tietyllä alueella. Kuvien, digitaalikameroiden ja skannereiden yhteydessä erottelukyvystä käytetään myös termiä pikselitiheys. Tulostimien yhteydessä taas voidaan puhua pistetiheydestä. Yksikkönä pikselitiheydessä käytetään ppi:tä, joka tarkoittaa pikseleitä tuumalla (pixels per inch). Pistetiheyden yksikkö on taas dpi (pisteitä tuumalla, dots per inch). Usein kuitenkin dpi:tä käytetään hieman virheellisesti myös pikselitiheyden yhteydessä. Mitä suurempi erottelukyky kuvassa on, sitä tarkempi se siis on.

Pikselitiheys vaikuttaa ainoastaan paperitulosteiden tarkkuuteen. Näytöltä katseltavan kuvan tarkkuuteen sillä ei ole vaikutusta.

Kuvan pikselitiheydeksi valitaan kyseiseen tilanteeseen sopiva niin, että kuvan tiedostokoko pysyy tietyissä rajoissa. Esimerkiksi Internet-sivuille sijoitettavan valokuvan pikselitiheydeksi riittää 72 ppi ja monistettavan tai tulostettavan kuvan pikselitiheydeksi 150 ppi. Sen sijaan painettavan julkaisun pikselitiheys on huomattavasti suurempi ja sen määrittelee usein kyseinen kirjapaino (neliväripainatuksessa yleensä 300 ppi tai enemmän), jolloin kuvat usein myös skannataan kyseisessä kirjapainossa. Kuvan pikseleiden kokonaismäärä taas valitaan sen mukaan, kuinka iso (fyysiset mitat) kuvasta halutaan. Turhan suuri pikselitiheys tai pikseleiden kokonaismäärä ei paranna kuvan laatua, vaan hidastaa laitteistojen ja ohjelmien toimintoja ja vaatii suuria kiintolevytiloja.

Kun kuvan pikselitiheys on esimerkiksi 150 ppi:tä, on kuvassa yhden neliötuuman alueella 150 x 150 pikseliä eli yhteensä 22500 pikseliä. Jos taas kuvan pikselitiheys on 50 ppi:tä, on siinä kyseisellä alueella silloin 2500 pikseliä. Jos kuvan pikselitiheys siis tuplataan ja kuvan fyysinen koko halutaan pitää ennallaan, nelinkertaistetaan pikselien määrä ja kuvan tiedostokoko suurenee samassa suhteessa. Mitä suurempi pikselitiheys kuvalla on, sitä enemmän sen kokoa voidaan suurentaa kuvan laadun kärsimättä, eli pikseleiden fyysinen koko pysyy vielä niin pienenä, ettei ihmissilmä erota niitä.

Kuvan resoluutiomääritykset voi määritellä digitaalikamerassa ennen kuvan ottoa ja samoin skannerissa ennen skannausta ja tulostimessa ennen tulostamista. Digitaalikamerassa määritellään kuvan pikseleiden kokonaismäärä (esimerkiksi se voi olla tietyssä kamerassa maksimissaan 3648 x 2736 pikseliä, jolloin puhutaan 10 megapikselin kamerasta). Skannerissa taas määritellään pikselitiheys (esimerkiksi laadukasta kuvaa skannatessa se voisi olla 600 ppi). Myös joissakin laadukkaissa digitaalikameroissa voi määritellä itse pikselitiheydenkin, mutta yleensä se on vakioarvo (usein joko 72 ppi tai 96 ppi). Tulostimessa valitaan pistetiheys, joka voi olla esimerkiksi laadukasta valokuvaa tulostaessa 1200 x 1200 dpi.

Kuvankäsittelyohjelmassa ei kuvan pikselitiheyttä enää yleensä suurenneta (ei lisää kuvan tarkkuutta, koska pikseleiden kokonaismäärä on vakio), sen sijaan sitä voidaan siellä pienentää. Pikselitiheyden muutos vaikuttaa aina myös kuvan fyysiseen kokoon (tulostuskoko), joten jos pikselitiheyttä on muutettava, tehdään se ennen mahdollista tulostuskoon muutosta. Tulostuskoon muuttaminen tapahtuu siis yleensä pikselitiheyden säätämisellä.

Kuvan fyysinen koko

• Kuvan fyysiseen kokoon (tulostuskoko) vaikuttavat kuvan pikselitiheys ja pikseleiden kokonaismäärä (leveys ja korkeus pikseleinä).
• Fyysinen koko (esimerkissä leveys, korkeus samalla tavalla) voidaan laskea kaavalla:
  • leveys (pikseleinä) / pikselitiheys (ppi)
• Tuloksena saadaan kuvan leveys tuumina. Tuumat saadaan senttimetreiksi kertomalla tulos 2.54:lla.
• Esimerkiksi 300 x 200 pikselin kokoisen kuvan (pikselitiheys 72 ppi) fyysisen leveyden ja korkeuden laskeminen:
  • Leveys: 300 / 72 = 4.167 tuumaa = 10.58 senttimetriä (2.54 x 4.167)
  • Korkeus: 200 / 72 = 2.778 tuumaa = 7.06 senttimetriä (2.54 x 2.778)

Kuvan tiedostokoko

• Kuvan tiedostokokoon vaikuttavat esimerkiksi värien määrä, pikseleiden kokonaismäärä ja valittu tiedostoformaatti.
• Jos kuvaa ei ole pakattu, sen tiedostokoko voidaan laskea kaavalla:
  • leveys (pikseleinä) x korkeus (pikseleinä) x bittisyys (värien määrä) / 8
• Tuloksena saadaan kuvan tiedostokoko tavuina.
• Pakatun kuvan (esimerkiksi JPG-kuva) tiedostokokoa ei pysty laskemaan tietämättä pakkausastetta ja pakkaustapaa.
• Esimerkiksi 300 x 200 pikselin BMP-kuvan (24-bittiset värit ja kuvaa ei ole pakattu) tiedostokoon laskeminen:
  • 300 x 200 x 24 / 8 = 180000 tavua = 180 kilotavua (kt)

Skannaus

Kuvan skannaus tapahtuu suunnilleen samalla periaatteella käytettävästä ohjelmasta riippumatta. Ainoastaan ohjelmien valikkokomennot voivat hieman poiketa toisistaan. GIMP-ohjelmassa valitaan ensin Tiedosto | Luo | Kuvanlukija/kamera (File | Create | Scanner/ Camera). Avautuvasta ikkunasta valitaan haluttu skannauslaite ja klikataan Valitse (Select), jolloin avautuu varsinainen Windows 7 -käyttöjärjestelmän skannaustoiminto.

Jos valinta aukaiseekin skannerin oman skannausohjelmiston tai jonkun muun ikkunan kuin käyttöjärjestelmän oman skannaustoiminnon, kokeile valita laitelistasta joku toinen vaihtoehto. Yleensä WIA-alkuiset vaihtoehdot tarkoittavat, että kuva haetaan skannerilta käyttäen käyttöjärjestelmän omaa skannaustoimintoa, eli WIA-alkuinen vaihtoehto on yleensä oikea. Käyttöjärjestelmän oman skannaustoiminnon avautumisen jälkeen skannaus etenee seuraavasti:

• Ensin valitaan, millaista kuvaa ollaan skannaamassa (värikuva, harmaasävykuva, mustavalkoteksti tai -kuva). Valinta vaikuttaa skannatun kuvan tarkkuuteen ja värien määrään. Kuvia skannatessa valitaan siis yleensä värikuva. Tässä vaiheessa voi useimmissa skannereissa myös itse säätää manuaalisesti haluamansa skannausresoluution ja värien määrän.
• Seuraavaksi painetaan Esikatsele (Preview), jolloin skanneri tekee vedoksen skannattavasta kuvasta. Vedos näkyy esikatseluikkunassa.
• Esikatseluikkunassa rajataan vedoksesta se alue, joka halutaan skannata. Rajaaminen tehdään esikatseluikkunassa olevista neliöpainikkeista hiiren ykköspainikkeella raahaamalla.
• Kun alue on rajattu, painetaan Skannaa (Scan), jolloin kuva skannataan.

Skannauksen valmistuttua kuva ilmestyy kuvankäsittelyohjelmaan, jossa sitä voidaan muokata tai tallentaa se haluttuun sijaintiin (hakemistoon).

GIMP

Seuraavaksi käydään läpi GIMP-kuvankäsittelyohjelman peruskäyttöä. Ohjelma löytyy valmiiksi asennettuna Agoran mikroluokista. Ohjelman saa ladattua ilmaiseksi kotikoneellekin osoitteesta: http://www.gimp.org/downloads/.

Tämän sivun ohjeissa on käytetty GIMPin versiota 2.8, eli esimerkiksi valikkokomennot ovat kyseisestä versiosta. Vastaavat ohjeet versiolle 2.6 löytyvät vuoden 2012 luentomateriaalista.

Kun GIMPin asentaa, se ottaa oletuksena kieleksi saman kuin käyttöjärjestelmän kieli. Siispä kun käyttöjärjestelmä on suomenkielinen, niin tulee suomenkielinen GIMP jne. GIMPin kielen voi vaihtaa haluamakseen ohjelman asetuksista (Muokkaa | Asetukset (Edit | Preferences)) kohdasta Käyttöliittymä (Interface). Uusi kieli tulee käyttöön käynnistettäessä GIMP uudelleen.

GIMPin käyttöön löytyy hyviä vinkkejä myös Jaakko Joutsin kotisivuilta.

Yleistä GIMP:istä

• Kelluva käyttöliittymä: GIMP:in pieni erikoisuus on "kelluva käyttöliittymä". GIMP:issä ei siis ole vaan yhtä ikkunaa, vaan useampi erillinen ikkuna.
  • Esimerkki: Jos avaat GIMP:issä useamman kuvan yhtä aikaa, aukeavat kaikki kuvat omiin ikkunoihinsa ja jokaisessa ikkunassa näkyvät samat valikkokomennot. Valikkokomennot toteuttavat tällöin toimintoja luonnollisesti vain kyseisessä ikkunassa auki olevalle kuvalle.
  • Myös kaikki mahdolliset työkaluikkunat (eri toimintoja sisältävät ikkunat) ovat omissa ikkunoissaan, eivätkä perinteisesti yhden "pääikkunan" päällä.
  • Käyttöliittymän käyttöön tottuu nopeasti. Ohjelman sulkemisesta kannattaa huomata se, että ohjelma sulkeutuu sitten, kun suljetaan viimeinen "pääikkuna", eli sellainen ikkuna, jossa näkyy valikkorivi. Pelkkien työkaluikkunoiden sulkeminen ei siis vielä sulje koko ohjelmaa.
• Uuden kuvan luominen: Tiedosto | Uusi (File | New...). Avautuvasta ikkunasta valitse sopivat asetukset (mm. kuvan koko) uudelle kuvalle.
• Kuvan avaaminen: Tiedosto | Avaa (File | Open...).
• Kuvan tallentaminen halutussa tiedostomuodossa: Normaalien Tallenna (Save) ja Tallenna nimellä (Save As) -valikoiden kautta kuvan voi tallentaa vain GIMPin omiin XCF-tiedostomuotoihin. Kun kuva halutaan tallentaa muihin muotoihin (esim. JPG tai PNG), tulee käyttää Vie-toimintoa (Export):
  • Valitse Tiedosto | Vie (File | Export) avattuna olevan kuvan ikkunan valikkoriviltä.
  • Avautuvaan ikkunaan kirjoita tiedostonimen perään haluamasi kuvatiedostotyyppi (tiedostopääte) itse tai valitse tallennusmuoto Valitse tiedoston tyyppi (Select File Type) -valikosta.
  • Jos kirjoitat tiedostopäätteen itse tiedostonimen perään, pidä huoli, että Valitse tiedoston tyyppi (Select File Type) -kohdassa lukee Laajennoksen mukaan (By Extension). Tarkista myös, että tiedosto tallennetaan oikeaan hakemistoon.
  • Eteenpäin päästään painamalla Vie-painiketta (Export). Voit sen jälkeen valita esimerkiksi JPG-kuvan kohdalla, millä laadulla (eli kuinka paljon kuvaa pakataan) kuva tallennetaan.
• Kuvan tulostaminen: Tiedosto | Tulosta (File | Print).
• Zoomaus: Näytä | Suurenna (x%) | Pienennä (View | Zoom (x%) | Zoom Out) tai Näytä | Suurenna (x%) | Suurenna (View | Zoom (x%) | Zoom In). Näytä | Suurenna (x%) | Sovita kuva ikkunaan (View | Zoom (x%) | Fit Image in Window) -valinnalla kuvan saa sovitettua ikkunaan sopivaksi. Näytä-valikossa (View) Suurenna-kohdassa (Zoom) oleva arvo on tämän hetkinen zoomaus. Zoomaus onnistuu myös työkalun avulla.
• Eri työkaluikkunoiden avaaminen: GIMP:issä avautuu usein oletuksena tiettyjä paljon tarvittavia työkaluikkunoita taustalle. Ikkunoita voi lisätä näkyviin valitsemalla halutut ikkunat valikosta Ikkunat | Telakoitavat valintaikkunat (Windows | Dockable Dialogs). Ikkunoita voi poistaa näkyvistä klikkaamalla halutun ikkunan oikeassa yläkulmassa olevaa ruksia.
• Muista aina varmistaa, että toimit oikealla tasolla. Useasti kun ihmetellään, kun joku toiminto ei onnistu, syynä on se, että valittuna on väärä taso. Tasot löytyvät Tasot-ikkunasta (Layers). Halutun tason voi valita hiiren ykköspainikkeella. Kyseisessä ikkunassa tasoja voi myös yhdistää ja niiden läpinäkyvyyttä (Opacity) säätää.
• Kaikki muokatut kuvat kannattaa tallentaa GIMPin omaan XCF-tiedostomuotoon, jolloin saadaan säilytettyä esimerkiksi tasot ja muut itse tehdyt editoinnit kuvaan. Vasta valmis työ kannattaa viedä myös muihin tarvittaviin tiedostomuotoihin (esim. JPG).

Kuvan koon muuttaminen

• Jos haluat muuttaa kuvan pikselikokoa, valitse ensin Kuva | Skaalaa kuvaa (Image | Scale Image).
  • Anna seuraavaksi kuvan uusi pikselikoko kohtiin Leveys (Width) ja Korkeus (Height) haluamassasi yksikössä (esimerkiksi prosentteina (percent) tai pikseleinä (px, pixels)). Yksikkö on valittavissa alasvetovalikosta.
  • Oletuksena ohjelma pitää kuvan mittasuhteet entisellään, eli esimerkiksi kuvan leveyden kasvattaminen kasvattaa automaattisesti kuvan korkeuttakin. Jos et halua säilyttää mittasuhteita, niin klikkaa kuvan kokoarvojen vieressä oleva "ketjupainike" avatuksi.
  • Samasta ikkunasta voi tarvittaessa muuttaa myös kuvan pikselitiheyttä, tämä tapahtuu kohdista X-tarkkuus (X resolution) ja Y-tarkkuus (Y resolution).
  • Lopuksi paina Skaalaa (Scale), jolloin kuvan pikselikoko muuttuu valintojen mukaiseksi.
  • Muista myös, että pienentäessäsi kuvaa, katoaa aina informaatiota -> kuvan tarkkuus ja laatu heikkenee, mutta kuvan viemä tila pienenee!
• Jos haluat muuttaa kuvan tulostuskokoa, valitse ensin Kuva | Tulostuskoko (Image | Print Size).
  • Anna seuraavaksi kuvan uusi tulostuskoko kohtiin Leveys (Width) ja Korkeus (Height) haluamassasi yksikössä (esimerkiksi millimetreinä (mm, millimeters). Yksikkö on valittavissa alasvetovalikosta.
  • Tulostuskoon muutos tapahtuu pikselitiheyden muuttamisella, tämän vuoksi samassa ikkunassa pikselitiheys (tarkkuus, resolution) muuttuu samalla, kun muutat kuvan tulostuskokoa. Tulostuskoon muuttamisessa kannattaa varmistaa, että pikselitiheys pysyy riittävän isona, jotta tulosteesta tulee riittävän tarkka. Voit säätää kuvan tulostuskoon myös käänteisesti, eli asetatkin korkeuden ja leveyden sijaan tulosteelle sopivan pikselitiheyden, jolloin näet kuinka suuri tulostuskoko kyseisellä tarkkuudella on mahdollista saada.
  • Oletuksena ohjelma pitää kuvan mittasuhteet entisellään, eli esimerkiksi kuvan leveyden kasvattaminen kasvattaa automaattisesti kuvan korkeuttakin. Jos et halua säilyttää mittasuhteita, klikkaa kuvan tarkkuusarvojen vieressä oleva "ketjupainike" avatuksi.
  • Lopuksi paina OK, jolloin kuvan tulostuskoko muuttuu valintojen mukaiseksi.

Kuvan rajaaminen

• Klikkaa työkalupainiketta tai klikkaa kuvan päällä hiiren kakkospainikkeella ja valitse Työkalut | Kääntötyökalut | Rajaa (Tools | Transform Tools | Crop).
• Valitse kuvasta suorakaiteen muotoinen alue vetämällä hiirellä ykköspainike pohjassa. Voit määrittää rajauksen esimerkiksi pikselin tarkkuudella myös rajaustyökalun valikon (Työkalupakki-ikkunan (Toolbox) alaosassa) avulla.
• Kun alue on haluamasi, paina Enteriä, niin rajaus toteutetaan.

Tekstin lisääminen kuvaan

• Ennen tekstin lisäämistä kuva kannattaa pienentää lopulliseen kokoonsa, koska jälkeenpäin kuvaa pienennettäessä teksti menisi epätarkaksi.
• Valitse Työkalupakki-ikkunasta (Toolbox) Tekstityökalu .
• Klikkaa hiirellä kuvasta kohtaa, josta haluat tekstin alkavan, ja kirjoita haluamasi teksti. Tekstin asetuksia (fontti yms.) pääset muuttamaan työkalun asetuksista (Työkalupakki-ikkunan (Toolbox) alaosassa) tai tekstin kirjoitusvaiheessa tekstin yhteyteen avautuneesta pikatyökalurivistä.
• Kun teksti ja muotoilut ovat valmiina, valitse käyttöön joku muu työkalu, jolloin tekstin yhteydessä oleva pikatyökalurivikin sulkeutuu.

Suotimien (tehosteiden) käyttäminen

• Tehosteita löytyy runsaasti Suotimet (Filters) -valikon alta. Valitse sieltä haluamasi alakategoria ja alakategoriasta haluamasi tehoste. Tämän jälkeen näet esikatseluna, miltä kuva näyttäisi tehosteen laittamisen jälkeen. Useissa tehosteissa on myös asetuksia, joita voi säätää. Klikkaamalla OK tehoste tulee käyttöön. Jos tehoste ei miellytäkään, niin Muokkaa | Kumoa (Edit | Undo) toimii tässäkin ohjelmassa! :-)
• Suotimista löytyy myös punasilmäisyyden poisto: Suotimet | Paranna | Punasilmäisyyden poisto (Filters | Enhance | Red Eye Removal).

Kuvan liittäminen toiseen kuvaan

• Avaa kuva, josta haluat siirtää osan toiseen kuvaan.
• Valitse haluamasi osa kuvasta valintatyökaluilla . Jos haluamasi alue on suorakulmainen, niin valitse suorakulmio. Ellipsillä saa valittua ympyrän muotoisia alueita. Kolmannella työkalulla ("lasso") saa itse vapaasti piirtää valituksi halutun alueen. Taikasauva (oheisessa kuvassa valittuna) valitsee väriltään yhtenäisiä alueita. Seuraavalla painikkeella voi valita tietyn värin. Viimeisellä työkalulla saa valittua eri muotoja.
• Rajaa haluamasi alue hiiren ykköspainikkeen avulla.
• Kun haluamasi alue on rajattu, valitse Muokkaa | Kopioi (Edit | Copy).
• Avaa sitten kuva, johon haluat äsken kopioidun alueen siirtää. Liitä sitten kuva valitsemalla Muokkaa | Liitä (Edit | Paste). Siirrä kuva raahaamalla haluamaasi kohtaan.
• Siirretyn alueen kokoa voi muuttaa valikosta Taso | Skaalaa tasoa (Layer | Scale Layer).
• Jos liitetty osa ei ollut rajattu kovin tarkasti, sitä voi vielä siirron jälkeen "siistiä" pyyhekumin avulla.
• Jos haluat, että liitetty kuva yhdistetään pohjakuvaan, klikkaa Tasot-ikkunassa (Layers) liitettyä tasoa hiiren kakkospainikkeella ja valitse Ankkuroi taso (Anchor Layer). HUOM! Tällöin et voi enää myöhemmin tehdä muutoksia liitettyyn tasoon, eli et voi esimerkiksi siirtää liitettyä tasoa tai muuttaa sen kokoa.
• Jos taas haluat, että liitetty taso jää omaksi tasokseen ja on näin ollen muokattavissa myöhemminkin, klikkaa Tasot-ikkunassa (Layers) liitettyä tasoa hiiren kakkospainikkeella ja valitse Uudeksi tasoksi (To New Layer).
• Jos valitsit liittämisen uudeksi tasoksi, voit siirtää liitetyn kuvan haluamaasi paikkaan myöhemminkin valitsemalla Työkalupakki-ikkunasta (Toolbox) siirtotyökalun . Siirrä sitten kuva haluamaasi paikkaan hiiren ykköspainike pohjassa "raahaamalla".

Muutamia muita käyttökelpoisia perustyökaluja

• Piirtäminen kuvaan:
• Kuvan "värittäminen":
• Kuvien värien, tarkkuuksien yms. korjaukset: Kloonaustyökalulla voi korjailla kuvaa. Aluksi valitaan Ctrl-näppäin pohjassa kloonattava kuvan osa. Sitten voit kloonata kuvaa muualle hiiren ykköspainike pohjassa.
• Valitsemalla Värit | Väritasapaino (Colors | Color Balance) voi säätää värien tasapainoa. Valinnan Värit | Kirkkaus - kontrasti (Colors | Brightness-Contrast) avulla voi puolestaan säätää kuvan kirkkautta ja kontrastia.
• Kuvan kääntäminen:
• Värin poiminen kuvasta:
• Kokeile myös muita työkaluja.

Demoissa 8 ja 9 tutustutaan myös GIMPin monipuolisempiin ja haastavimpiin kuvan muokkausominaisuuksiin.

Videoiden ominaisuuksia

• Videoita voidaan välittää joko verkkovideona (stream) tai kokonaisina tiedostoina (download).
• Videoon voi liittyä jokin erillinen ääniformaatti tai äänen pakkaus liittyy kiinteästi videoformaattiin.

Videoiden yleisiä ominaisuuksia

• Resoluutio: kuvan tarkkuus, eli korkeus ja leveys pikseleinä.
• Kuvasuhde: kuvan leveyden suhde korkeuteen.
  • Yleensä laskettavissa resoluutiosta.
  • Ei kuitenkaan aina, esim. DVD-resoluutio on 720x576, mutta kuvasuhde voi olla esim. 4:3 tai 16:9. Tällöin kuvaa venytetään toistavan laitteen toimesta.
• Lomitus:
  • Lomitettu tai progressiivinen.
  • Lomitetussa kuvassa on kaksi kenttää. Parilliset ja parittomat vaakaviivat.
  • TV:ssä (analoginen kuvaputkitelevisio) on tyypillisesti lomitettua kuvaa.
  • Tietokonenäytöllä katselua varten lomitus on poistettava videosta. Tätä sanotaan lomituksen poistoksi (engl. deinterlace).
  • Progressiivisessa videossa kuvat ovat kokonaisia ja ne näytetään kerralla.
• Kuvanopeus:
  • Montako kuvaa näytetään sekunnissa.
  • PAL-standardissa 25 kuvaa sekunnissa. Lomitettuja kenttiä on tällöin 50.
  • Staattisessa kuvassa (esim. luentovideo) riittää vähempikin (esim. 10-15 kuvaa sekunnissa).

Videon pakkaus

• Video täytyy pakata häviöllisesti, sillä liikkuva kuva vie todella paljon levytilaa.
• Internetissä välitettävä video on pakattava vielä tiiviimmin, sillä verkkoyhteyden kaistanleveys on rajoittava tekijä.
• Videon laatu riippuu pakkaustavasta ja tiedoston koosta.
• Tiedoston kokoon vaikuttaa datavirta (engl. bitrate). Tätä mitataan bitteinä sekunnissa (bits/s).
• CBR (Constant Bitrate) tai VBR (Variable Bitrate).
• Videotiedostot voivat olla useassa eri formaatissa:
  • Tiedostokääre (engl. container) määrää, millä tavalla video/audio-data ja näihin liittyvä metatieto pakataan tiedostoon.
    • Quicktime (*.mov) - Applen kehittämä videoformaatti. Tukee esimerkiksi verkkovideota.
    • Realmedia (*.rm)
    • Windows Media (Advanced Systems Format) (*.wmv / *.asf) - pääasiassa vain Windowsissa ja Windows Media Playerillä toistettavat videot.
    • AVI - Audio Video Interleave - vanha, mutta suosittu Windows-järjestelmiin kehitetty container-formaatti.
    • MPEG-PS/TS, MP4 (*.mpg, *.m2v *.mp4) - MPEG-standardien tiedostomuodot.
    • Container-formaattien vertailua (Wikipedia).
  • Kodekki (engl. codec) määrää ohjelmamodulin, jolla videodata pakataan ja puretaan.
    • Yleensä kodekki tulee videota toistavan ohjelman mukana, mutta joskus se on haettava erikseen.

      Esim. Windows Media Player ja Media Player Classic osaavat esittää mitä tahansa videoita, jos videot ovat niiden ymmärtämässä tiedostokääressa ja videossa käytetty kodekki on asennettuna.

    • Tarvittavan kodekin voi tunnistaa esim. GSpot-ohjelmalla.
    • FFDShow sisältää useimmat kodekit, joten pelkästään sen hakemalla pärjää jo melko hyvin.
    • Useimmiten kodekki ei ole kytköksissä tiedostomuotoon.
    • Formaattien vertailu (vanhentunut)

Quicktime

• Sorenson 3
• H.264 / MPEG-4 AVC - käytetään yleisesti QuickTime-videoissa kuten elokuvatrailereissa.

MPEG

• MPEG-1 on vanha, mutta hyvin tuettu videoformaatti. Haittapuolina iso tiedostokoko ja artifaktikuviot.
• MPEG-2-pakkausta käytetään DVD-videoissa ja suomalaisissa DigiTV-lähetyksissä, soveltuu harvoin Internet-jakeluun.
• MPEG-4 - standardi lähes DVD-tasoiselle videolle.
  • DivX - tuotantokäyttöön maksullinen pakkausformaatti
  • XviD - vapaa MPEG-4 yhteensopiva pakkausformaatti
• MPEG-4 AVC

Windows Media

• Windows Media 9 -kodekit - esimerkiksi kurssin luentovideot

Muita kodekkeja

• Häviöttömät, mutta pakkaavat kodekit, esim. Huffyuv, Alparysoft
• DV - digitaalisissa videokameroissa käytetty pakkausmuoto

Edellytykset videon toimimiselle suoraan selaimessa

• Videon näyttämiseen soveltuva ohjelma, esim. Media Player, RealPlayer, QuickTime Player.
• Selaimeen sopiva plugin, joka mahdollistaa videon esittämisen suoraan selaimessa.
• Videossa käytetyn videokoodauksen ja audiokoodauksen purkamiseen sopivat kodekit.

Ruutukaappausvideot

Ruutukaappausvideolla tarkoitetaan esimerkiksi digitaalista videota, joka kuvataan tietokoneen näytön toimintaa nauhoittamalla. Ruutukaappausvideoon voi liittyä lisäksi esimerkiksi ääntä ja jälkeenpäin lisättyjä tekstejä, puhekuplia, nuolia yms.

Kuvaruutukaappausvideon hyötyjä ja haittoja

• Helppo toteuttaa - ei tarvita erillistä kuvaajaa.
• Lopputuloksen laatu on käytännössä lähes samaa tasoa kuin alkuperäinen esitys. Tavallisessa videossa pakkaus hävittää laatua huomattavasti.
• Resoluutio on huomattavasti korkeampi kuin tavallisessa videossa. Tavallisen videon tarkkuus on ehkä luokkaa 320x240 ja ruutukaappausvideon esimerkiksi 1024x768.
• Vaatii hyvin vähän levytilaa ja siirtokaistaa verrattuna perinteiseen videoon. Vrt. 1.5 h tavallinen video vie levytilaa arviolta 1000 Mt ja ruutukaappausvideo vain 50-150 Mt.
• Mahdollisen luennoijan/esiintyjän ilmeet ja eleet jäävät pois.
• Edellyttää, että kaikki esitettävä materiaali on oltava tietokoneella.
• Vaatii kohtuullisesti tehoa tietokoneelta (ei ongelma uusille nykykoneille).

Ohjelmat

Ruutukaappausvideoiden tekemiseen löytyy paljon kaupallisia ohjelmia, mutta ilmaisillakin pärjää mainiosti. Ilmaisista järkeviä vaihtoehtoja ovat esim. seuraavat:

• Windows Media Encoder
  • WMV-tiedostomuoto.
  • Pieni tiedostokoko.
  • Tarvitsee erillisen editorin.
  • Ei toimi kovin hyvin muissa käyttöjärjestelmissä.
  • Microsoftin tuki ohjelmalle loppunut vuonna 2010.
  • Ohjelman voi ladata esim. täältä: http://www.softpedia.com/progDownload/Windows-Media-Encoder-Download-1393.html
• Microsoft Expression Encoder 4
  • WMV-tiedostomuoto, maksullisessa Pro-versiossa (jota ei kuitenkaan enää myynnissä) myös H.264.
  • Windows Media Encoderin seuraaja.
  • Huomattavasti enemmän tehoja vaativa ohjelma kuin Windows Media Encoder.
  • Editointimahdollisuus löytyy.
  • Microsoft ei enää kehitä ohjelmasta uusia versioita, vaan keskittyy jatkossa Microsoft Azure -palveluun.
  • http://en.wikipedia.org/wiki/Expression_Encoder
• CamStudio
  • Flash (SWF)- tai AVI-tiedostomuodot.
  • Hieman isompi tiedostokoko Flash-muodossa kuin Winkillä.
  • Ei editointimahdollisuutta.
  • http://en.wikipedia.org/wiki/CamStudio
• WINK
  • Flash (SWF)-tiedostomuoto.
  • Voi editoida tuotosta, lisätä kuvia, nauhoittaa ääntä jne.
  • Ääni on frameissa kiinni, mikä voi hankaloittaa editointia.
  • Ohjelmaa ei ole päivitetty vuosiin, joten ei ole aina kovin vakaa ohjelma.
• vnc2flv
  • Flash (FLV)-tiedostomuoto.
  • Kaikille käyttöjärjestelmille.
• Jing
  • Flash (SWF)-tiedostomuoto.
  • Yksittäisen videon maksimipituus vain 5 min.
• Screencast-O-Matic
  • WWW-sivulla toimiva ruutukaappausvideoita tuottava palvelu, ei siis tarvitse asentaa erillistä ohjelmaa.
  • Quicktime (MP4), Windows Media (AVI) ja Flash (FLV) -tiedostomuodot.
  • Ilmaisversiossa videon pituus rajoitettu 15 minuuttiin.
  • Maksullisessa Pro-versiossa myös editointimahdollisuus.
  • Toimii Windowsilla ja MACillä.

Lisäksi Macin puolella (OS X v10.6 Snow Leopard ja uudemmat) Quick Time Playerillä voi tehdä myös ruutukaappauksia.

Lisätietoa

• 10 Free Screen Recording Softwares For Creating Attractive Screencasts
• Top 5 Free Screen Recording Softwares For Windows