Verkko-opetus Jyväskylän yliopiston tietotekniikan perusopetuksessa

Johdatusta

Verkko ja verkosto sanoina luovat mielikuvan käyttäjän tarpeisiin mukautuvasta, yksilöllisen tiedonrakentamisen mahdollisuutta korostavaksi ja konstruktivistista oppimiskäsitystä vastaavaksi ympäristöksi. Verkottumisen hyötyinä nähdään ajan ja paikan osittain eriytyminen, toimintakäytänteiden nivoutuminen ja järjestelmällinen tiedonhallinta. Epäviralliset verkostot välittävät tietoa samaan tapaan kuin viralliset, mutta usein paljon tehokkaammin. Verkko-opetuksessa sosiaaliset suhteet voivat uudelleenjärjestyä, erilaisia oppijoita voidaan aktivoida, työtavat tulevat näkyviksi ja itseohjautuvuus kehittyy. (Tella 2003, 13-16 & 40-41)

Verkko-opetus tarkoittaa opetusta, opiskelua tai oppimista, jota tuetaan tai jonka jonkin osa perustuu tietoverkkojen, erityisesti Internetin kautta saataviin ja siellä oleviin aineistoihin ja palveluihin (Tella 2003, 21). Verkko-oppimisympäristö määritellään opetusta ja opiskelua varten internet- tai intranet-verkkoon luoduksi opettajan ja oppilaiden yhteiseksi toimintatilaksi. Verkkokurssilla tarkoitetaan verkkoon toteutettua kurssia, jossa opetus välitetään kokonaan tai osittain verkon välityksellä. Jyri Manninen (ks. Nevgi & Tirri 2003, 23) määrittelee verkkokurssin verkko-oppimisympäristön alakäsitteeksi, tietylle ryhmälle tarkoitetuksi verkkosivustoksi, jonka sisältö on rajattua ja perustuu tiettyihin oppimistavoitteisiin. Verkkokurssi voidaan toteuttaa itsenäisesti opiskeltavaksi, jolloin opiskelija voi edetä joko etukäteen määrityssä järjestyksessä oppijaksoittain tai hän voi mahdollisesti luoda oman oppipolkunsa. (Nevgi & Tirri 2003, 20-23)

Tietokone ja tietoverkot työvälineenä on kurssi, jonka voi suorittaa lähiopetuksessa tai verkkokurssina. Kurssi järjestetään lähiopetuksena vähintään kahdesti vuodessa, mahdollisesti jopa neljästi. Tella (2003, 35) kehottaa miettimään miten kurssin verkko-ohjaus on järkevästi mitoitettavissa ja pohtimaan onko verkkotoiminnalla tarkoitus tukea kasvokkaisopetusta. Verkkokurssimme pohjautuu tiettyyn lähiopetuskurssiin ja sille tuotettuun oppimateriaaliin. Kaikki kurssin oppimateriaali on opettajien tuottamaa, koska pelkkä digitalisoitu oppimateriaali ei toimi verkossa (Tella 2003, 107). Materiaali julkaistaan verkkoon kurssilaisten saataville. Oppimateriaali suunnitellaan siten, että se on käytettävissä sekä lähiopetuksessa että etäopiskelussa. Etäopiskelulla tarkoitetaan tämän kurssin kohdalla järjestelmällistä itsenäistä opiskelua verkkomateriaalin avulla. Varsinaista rajaa ei etäopiskelun ja lähiopetuksen välillä ole vaan opiskelija voi suorittaa haluamansa osat kurssista lähiopetuksessa ja loput etäopiskeluna.

Verkko-opetuksen teoreettisia lähtökohtia

Tässä kappaleessa käsitellään teoreettisia menetelmiä verkkomateriaalien analysoitiin ja arviointiin sekä niiden suunnitteluun. Arviointia voidaan tehdä toimintaulottuvuuksien, käyttötapojen tai monitasoisen käsiteanalyysin kautta.

Monitasomalli

Verkko-opetuksen suunnittelun ja arvioinnin välineeksi on kehitetty monitasomalli (Tella & Mononen-Aaltonen 2001), joka pyrkii jäsentämään verkkopedagogista käsitteistöä. Käsitteiden väliset suhteet määrittävät sen, millaisia didaktisia periaatteita niistä voi kehittää. Kukin monitasomallin taso on jaettavissa neljään osioon, jotka ovat tekniikka, vuorovaikutus, kulttuuri ja teksti laajasti ymmärrettynä. Opetusta voidaan jäsentää seuraavien tasojen ja niihin liittyvien käsitteiden mukaan (käsitteet ovat listoissa osioiden mukaisessa järjestyksessä lajiteltuina):

  1. Välittömän opiskeluympäristön taso. Seuraavat käsitteet kuvaavat verkko-opetuksen pintatason, "tässä ja nyt" -tilanteen ilmiöitä:
    • Virtuaalisuus tarkoittaa uudenlaisia kulttuureja, jotka rakentuvat enemmänkin loogisen ajattelun kuin fyysisen toiminnan varaan. Virtuaalisuus liittyy etäyhteisyyden tunteeseen ja informaation käsitteellistymiseen.
    • Ääni ja valta. Äänillä tarkoitetaan verkossa puhujan persoonan ilmentymiä. Vallalla tarkoitetaan näiden äänien opetustilanteissa muuttuvia suhteita. Ääni ja valta ilmenevät tekstuaalisuutena.
    • Medialukutaito, jolla tarkoitetaan yksilön taitoa hallita ja ymmärtää medioiden välittämää tietoa. Taitoa voidaan kehittää ja sillä useita eri ulottuvuuksia.
    • Dialogi viittaa toista kunnioittavaan tiheään vuorovaikutukseen. Verkko mahdollistaa aikariippumattoman, näkyvän dialogin.
  2. Toiminta- ja opetusympäristön taso. Nämä pintatasoa yleisemmät käsitteet kuvaavat toiminnan ja opetuksen reunaehtoja:
    • Toiminnallisuus viittaa pedagogiseen kohtaamiseen. Se voi olla transaktiota eli lähettämis-vastaanottoprosessia, mutta myös interaktiota eli tässä tapauksessa opetusalan uusmedioiden tarjoamaa verkkovuorovaikutusta. Toiminnallisuuden pitää olla tavoitteellista.
    • Tilanne koostuu ajasta, paikasta, toimijoista, näiden välisistä suhteista ja viestintätavoitteista. On tärkeä analysoida näitä suhteita, esimerkiksi jaettua asiantuntijuutta.
    • Kyberteksti on kirjallisuustutkimuksen laajentuma ilmiöihin, jotka voivat sisältää tekstin lisäksi graafis-kuvallis-tekstuaalisia ja audiovisuaalisia elementtejä. Kyberteksti voi sisältää yksilön omaa narraatiota eli kerrontaa.
    • Tekijyys merkitsee sitä, miten yksilö reagoi tai tuo itsensä toiminnallisesti esille eri tilanteissa.
  3. Oppimisympäristön taso. Oppimisympäristö koostuu erilaisista välineistä, joiden hallintaan tarvitaan metataitoja.
    • Tekniset välineet ovat konkreettisia välineitä, joiden hallintaan tarvitaan taitoja. Tekniikan on oltava kestävää, motivoivaa, toimivaa ja käyttöliittymältään riittävän yksinkertaista.
    • Älylliset välineet ovat kykyjä, joita tarvitaan vuorovaikutustilanteissa. Näitä ovat esimerkiksi itseohjautuvuus, kriittinen ajattelu, kyky kestävään opiskeluun, kokonaisuuksien hahmottaminen ja sosiaaliset taidot.
    • Ilmaisuvälineet on konkreettisia tai abstrakteja välineitä yksilön ajatusten esittämiseen. On mietittävä mitkä ilmaisuvälineet ovat kasvatuksellisesti arvokkaita. Ovatko draama, improvisointi tai jopa ohjelmointi sopivia ilmaisuvälineitä?
    • Kulttuuriset artefaktit ovat taustaamme kätkeytyviä kulttuurisia tuotteita. Nämä voivat olla esineitä kuten tietokoneet, näiden käyttötapoja eli niille annettuja kulttuurisia ja sosiaalisia merkityksiä tai jopa arkikäytännöistä irrallaan olevia maailmoja.
  4. Elämisen taso. Taso viittaa siihen viitekehykseen, jossa elämme uuden tekniikan myötä.
    • Umwelt on toimintaympäristön laaja-alaista käsittämistä. Sama ympäristö voi näyttäytyä ja voidaan ymmärtää erilaisena riippuen siitä minkä näemme merkityksellisenä.
    • Etäyhteisyys on tunne virtuaaliyhteisöön kuulumisesta ja yhteisön resurssien hyödyntämisestä.
    • Genre on sosiaalisia käytänteitä palveleva kielenkäyttö- tai toimintatapa. Verkko-opetus muodostaa oman tyyli- ja tekstilajinsa.
    • Kontekstin muodostavat kulttuuriset resurssit ja valmiudet, joita verkkoympäristöissä toimijoilla on käytettävissään. On pohdittava millaisia valmiuksia odotamme verkkotoimijoilta, mitä he tuovat etäyhteisyyteen ja osaavatko he tulkita jaettuja tekstejä.

Verkko-opetuksen arviointia pitää suorittaa kaikilla tasoilla eikä pelkästään esimerkiksi arviointikriteerilistoihin perustuvalla pintatason analyysillä (Tella 2003, 148-149).

Käyttötapamalli

Käyttötavoilla voidaan tarkastella opiskelun ja tekniikan välistä suhdetta. Luokitusta on käytetty tutkimuksissa, joissa on selvitetty opiskelijoiden tunneälyn ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Luokitusta on sovellettu mm. ongelmalähtöiseen oppimiseen (Goldsworthy 1999). Mallin mukaisia tieto- ja viestintätekniikan käyttötapoja ovat

Välineellisessä käyttötavassa tieto- ja viestintätekniikka on työväline. Arvioinnin kohteena on, miten tekniikka vahvistaa yksilön tai ryhmän taitoja. Välineet auttavat ilmaisemaan itseämme. Välineiden käytön tarkoituksenmukaisuutta opetuksen kannalta tulee pohtia opiskelijan toiminnan kannalta. Välineellinen tapa liittyy monitasomallin välittömän opiskeluympäristön tasoon. (Tella 2003, 183-184)

Pedagogisessa käytössä opiskellaan teknisen sovelluksen, esimerkiksi opetusohjelman tai verkko-oppimateriaalin informaation tuella. Opeteltava asia ja sen opettaminen on upotettu materiaaliin tai opiskeluympäristöön. Materiaalin käytön ja toteutuksen arvioinnissa tarkastellaan, miten tieto- ja viestintätekniikka ohjaa opiskelijan opiskeluprosessia. Käyttötapa kannustaa parhaimmillaan itsenäiseen työskentelyyn. Käyttötapaa voidaan kutsua pedagogiseksi vain jos materiaali on riittävän hyvää ja opetuksellisesti tarkoituksenmukaista. Tapa ei suoraan tue yhteisöllistä opiskelua. Pedagoginen tapa liittyy lähimmin monitasomallin toiminta- ja opetusympäristön tasoon. (Tella 2003, 182-183)

Viestinnällinen käyttö liittyy erilaisten välineiden rooliin tiedon kanavana. Käyttötapa kuvaa välitteistä käyttötapaa, jossa toimintaympäristönä on verkko. Kyseessä voisi olla esimerkiksi etäopetustilannetta, jossa opetetaan ja opiskellaan teknisen sovelluksen avulla erillään toisistaan. Työskentelyssä on keskityttävä olennaiseen ja sanottava on muotoiltava tarkasti. Tässä tavassa ohjaus ja ajallinen rytmitys ovat tärkeitä. Tapa liittyy monitasomallin oppimisympäristön tasoon. (Tella 2003, 186-187)

Yhteisöllinen käyttötapa on kyseessä kun tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään yhteisön toiminnan tukena. Opetuksessa panostetaan sosiaalisen ympäristön huomioimiseen ja ryhmädynamiikan kehittämiseen. Haasteena on muodostaa stimuloiva toimintaympäristö. Yhteisöllinen käyttötapa sopii esimerkiksi ryhmätutkimukseen ja projektityön käynnistämiseen. Tapa liittyy monitasomallin elämisen tasoon. (Tella 2003, 184-186)

Nämä eivät ole toisiansa pois sulkevia vaan ne voivat olla läsnä samanaikaisesti, painottuen kuitenkin riippuen opetus- ja opiskelutilanteesta (Vahtivuori 2001). Parhaimmillaan verkko onkin opetuskäytössä silloin, kun siihen voidaan kytkeä eri tavoin useita käyttötapoja. Yhteisöllisen opiskelun kannalta on esimerkiksi todettu erittäin hyödylliseksi yhdistää yhteisöllistä ja viestinnällistä käyttötapaa. (Tella 2003, 188)

Toimintaulottuvuudet

Verkko-opetuksen toimintaulottuvuuksia voidaan analysoida nelivaiheisen informaatio-opetus-opiskelu-oppimisprosessin välisistä suhteista. Didaktinen viitekehyksen osat lajitellaan seuraaviin ulottuvuuksiin: tiedottaminen ja informaatio, tuottaminen ja julkaiseminen sekä vuorovaikutus ja yhteisöllisyys. Informaation ja opetuksen välisessä suhteessa on olennaista on, että opetus louhii valtavasta informaatiomäärästä oppimisprosessin kannalta olennaiset asiat. Opetuksen ja opiskelun välisessä suhteessa tärkeää on vuorovaikutteisuus ja tietovälitteinen viestintä. Opiskelun ja oppimisen suhteessa korostuvat opiskelijan oma toiminta, aktiivisuus ja motivoituneisuus. (Tella 2003, 44-46)

Hyvän verkko-opetuksen kriteerejä

Lyhennelmä hyvän verkko-opetuksen kriteerejä (Jonassen 1999) mukaillen:

Etäopiskelun eteneminen

Tässä luvussa esittelemme kurssin etenemisen etäopiskelijan näkökulmasta. Samalla käymme läpi kurssin erilaiset työmuodot. Ideaalitilanteessa opiskelija hyödyntäisi kaikkia kurssin etäopiskelumuotoja, mutta käytännössä näin ei aina ole.

Ilmoittautuminen

Esitietokysely

Ohjeet

Kurssin aikataulu

Opiskelijat tarvitsevat usein kurssin alussa teknistä ja pedagogista tukea, eivät vain sisältöjen opetusta (Tella 2003, 35) eka luento esittelee, ensimmäinen demo, etäopiskeluohjeet, riittävätkö?

Kurssin sivusto

Kurssin sivujen rakenne

Luennot

Videomatskuna. Äänenä. Luentorunkoina.

Moniste

Linkit

Opettajan perehdyttävä verkosta löytyviin materiaalikokonaisuuksiin ennen niiden suosittelemista oppilaille (Tella 2003, 106)

Demot

Vaikka tehtävät ovat ohjelmoidun opetuksen kaltaista, niin opetusjaksoja ei tässä liitetä behavioraalisen laadintaperinteen (Tella 2003, 149) mukaisesti tiettyjen tarkkojen ja rajattujen tavoitteiden mukaisiin harjoittaviin testeihin vaan pyrkimyksenä on purkaa niitä kognitiivisia prosesseja mitä tarvitaan tietoteknisten ohjelmien kanssa toimimiseen. Pyrkimyksenä on ajan puitteissa sijoittaa perustaitojen vaiheittaisen opettelun jälkeen tehtävä, jossa koetellaan taitojen soveltamista avoimeen tehtävään. Myös nykyisillä sovelluskehittimillä pyritään tukemaan tällaisen konstruktivisten tehtävien laatimista drillitehtävien sijaan (Tella 2003, 119).

IRC

Postituslista

Kurssilla on oma sähköpostilista. Ketään ei liitetä listalle automaattisesti vaan liittyminen on opiskelijan omalla vastuulla. Sama lista toimii vuodesta toiseen eli kerran listalle liittynyt myös pysyy siellä vaikka loppuikänsä jos ei halua listalta poistua. Aikaisemmin kaikki kurssille ilmoittautuneet liitettiin automaattisesti postituslistalle, mutta kaikki opiskelijat eivät halunneet postilaatikkoonsa kurssiin liittyvää keskustelua joten järjestelmä pohjautuu nykyään vapaaehtoisuuteen. Erittäin tärkeisiin ilmoituksiin on opettajalla kuitenkin käytössä Korppi-järjestelmän postituslista, jolla kaikki opiskelijat voidaan tavoittaa. Postituslista soveltuukin erinomaisesti ilmoitusluontoisten asioiden välittämiseen. Ilmoitukset ovat myös näkyvillä kurssisivuston etusivulla.

Postituslistoilla tapahtuvat keskustelu tapahtuu normaalin sähköpostin välityksellä. Listaviesteistä kerätään arkisto kurssin www-sivulle. Arkistoa pystyy selailemaan kronologisessa järjestyksessä tai säikeittäin. Listalle ei voi lähettää viestejä suoraan WWW-sivulta. Postituslistan käyttöä opetellaan kurssin alkupuolen harjoitustehtävissä.

POHDINTAOSIOON??

Postituslistojen käytöstä ollaan havaittu kuitenkin se, etteivät ne sellaisenaan kannusta oppilaita vuorovaikutteiseen keskusteluun. Vaikka opettaja aloittaisikin keskustelun, niin kynnys listalle vastaamiseen (vrt. sähköpostin "vastaa kaikille" -toiminto) tuntuu olevan melko suuri. Tämä on johtanut pohdintaan siitä voisiko kurssille toteuttaa omaa keskustelupalstaansa. Tällöin lähetetty viesti ei menisi suoraan kaikkien postiin vaan kunkin voisi halutessaan käydä katselemassa keskustelua. Teknisenä ongelmana pitäisi pohtia olisiko aktiivikeskustelujoiden mahdollista rakentaa sähköposti- tai uutisryhmäliittymää keskustelupalstaan, jolloin käyttäjän ei tarvitsisi erikseen käydä tutkimassa palstan sisältöä. Uutisryhmien toimivat nykyisilläänkin asiantuntijafoorumeina (Tella 2003, 63). Keskustelupalsta voisi näin laajentua rajatusta paikallisesta ympäristöstä globaalimmaksi noviisien ja asiantuntijoiden kohtauspaikaksi.

Erityisesti pitäisi myös miettiä sitä voisiko keskustelupalstaa hyödyntää tavoitteellisessa opetuksessa. Uusin verkko-opetuksen tutkimus ja käytännön verkko-opetuksesta saadut kokemukset ovat näyttäneet, että tietokoneiden ja verkon välityksellä työskennellessä herää aito tarve työskennellä yhdessä ja olla sosiaalisessa vuorovaikuksessa keskenään. Motivaatio ja kurssiin sitoutuminen lisääntyvät. Yhteisöllinen käyttötapa on erityisen hedelmällinen työskentelymuoto ryhmätutkimuksien ja projektitöiden käynnistämisessä. Yhteisellä toiminnalla päästää yleensä parempiin tuloksiin, kun hyödynnetään sitä soveltuvissa opiskeluprosessin vaiheissa. (Tella 2003, 186 & 205-206)

Toisaalta on mietittävä mitä etua yhteisöllinen opiskelu antaisi luonteeltaan perustaitoja opettavalla kurssilla. Argumentoivaa väittelyä tai yhteistä tutkimusprojektia tuskin saadaan aikaan siitä miten WWW-sivu julkaistaan teknisesti. Keskustelua voisi kuitenkin syntyä esimerkiksi siitä mitä WWW-sivun julkaisemisessa pitää ottaa huomioon, mutta se onkin jo seuraavan kurssin asiaa.

Harjoitustyö

Sähköposti

Sähköposti ei ole aikaan sidottua. Sähköpostiviestintään usein liittyvän epämuodollisuuden on todettu alentavan kynnystä esittää kysymyksiä ja omia mielipiteitä. Argumentoivassa ja kriittisessä keskustelussa sähköpostin on todettu motivoivan omien mielipiteiden esittämistä ja tukevan asioiden syvällistä käsittelyä. Ongelmina on nähty kuitenkin, että sähköpostin kirjalliseen vuorovaikutukseen perustuva kommunikointitapa suosii aktiivisia ja taitavia kirjoittajia. Erääksi ongelmaksi on nähty myös erilaiset viestintätavat, toiset suosivat epämuodollista, puhekielen tapaista lyhyttä viestintää, toiset pidempää, enemmän kirjakielistä ja kirjallista viestintää. Tekstuaalisessa viestinnässä on muutoinkin vaarana se, että kirjallisesti välittynyt ohjaajan mielipide tulkitaan liian sitovasti tai pahimmallaan ymmärretään väärin. Lisäksi sähköpostin yhteisen hyödyntämisen vaikeutena on nähty myös se, etteivät viestit tallennu yhteiseen tietokantaan kaikkien käytettäväksi. (Tella 2003, 52-58)

FAQ

Tätä varten kurssilla on FAQ (Frequently Asked Question) -palsta, johon opettajat voivat kerätä useasti kysytyt kysymykset ja erilaisia vinkkejä, joiden ajattellaan hyödyttävän kaikkia kurssilaisia. Samalla kun opettaja kirjoittaa vastauksen kysyttyyn kysymykseen, hän voi liittää sen pienehköllä vaivalla osaksi FAQ-palstaa. FAQ-palstan kysymysotsikoista muodostetaan automaattisesti sisällysluettelo, josta on helppo löytää omaan ongelmaan liittyvä vastaus.

Palaute

Palautelomake on tavallinen WWW-lomake, jonka sisältö lähetetään selkeästi muotoiltuna sähköpostitse suoraan kurssista vastaavalle opettajalle. Lomakkeella voidaan lähettää palautetta suoraan sivuilta ilman sähköpostiohjelman avaamista.

Kurssikysely on survey-tyyppinen kyselylomake, jonka kurssilainen voi täyttää selaimessa. Kyselylomakkeen tiedot voidaan lähettää joko sähköpostitse opettajalle, tai tallentaa tekstitiedostoon tai tietokantaan. Tällä hetkellä kurssipalautteet tallennetaan tietokantaan joista ne siirretään joko Excel- tai SPSS-ohjelmaan jatkokäsittelyä varten.

Kurssin arviointia

Konstruktivistisen oppimiskäsityksen myötä muuttui käsitys monivalintatehtävien ja suljettujen, yhtä oikeaa vastausta edellyttävien ohjelmien merkityksestä. Nämä drillityyppiset tehtävät alkoivat saada rinnalleen avotehtäviä. Nykyisten opetusohjelmien tarjoamat mahdollisuudet ovat monipuolisempia ja käyttötapa on erilainen on kuin aikana, jolloin behaviorismi korosti nopeaa palautetta. (Tella 2003, 119)

Verkkojen tehokasta hyödyntämistä haittaavat kuitenkin edelleen tekniset ratkaisut, jotka eivät ole riittävän yhteensopivia keskenään. Standardien ansiosta informaatiota voidaan jakaa, kehittää edelleen ja käyttää uudelleen. Materiaali on paremmin saatavilla, kun sitä voidaan hakea useasta lähteestä ja siirtää eteenpäin. (Tella 2003, 121)

Käyttämällä tehosteita harkitusti, tyytymällä vähempään saa enemmän aikaiseksi. Julkisyhteisöjen kuten koulujen sivuilla ja erityisesti oppimateriaalisivuilla, verkkomateriaalien luettavuuden ja käytön miellyttävyyden olisi hyvä olla suunnittelussa etusijalla. (Tella 2003, 123)

Tämän hetken suosituksia on se, että verkkosivulla on itse asiassa hyvin vähän tekstiä, ehkö vain 30-40 prosenttia sivusta. (Tella 2003, 124) psykologit vs. esteettömyys/käytettävyys???

Verkko-oppimateriaaleissa on tekstien rinnalle informaation lähteenä ja havainnollistajana nousemassa audiovisuaalinen aines: valokuvat, piirrokset, video- ja äänidokumentit sekä musiikki.

Verkossa yksin opiskelu on koettu usein raskaaksi ja verkkokurssilla keskeyttäneiden määrä näyttää olevan suurempi kuin vastaavassa lähiopetuksessa, jos sosiaalisesta puolesta ei huolehdita riittävästi. (Tella 2003, 131)

Verkko voi parhaimmillaan syventää kokemuksiamme ja kokemusmaailmaamme. Tällöinen yhteinen virtuaalinen kokemus vahvistaa todellisen fyysisen yhteisöllisen kokemuksen asemaa. Toisen kohtaaminen onkin sävähdyttävää esimerkiksi videoneuvottelussa, verkkojuttelussa tai ryhmätyöohjelmiston keskustelufoorumissa. (Tella 2003, 210)

Verkkojuttelu toimii parhaimmillaan pienryhmän nopeana ajatusten ja kokemusten vaihdon väylänä aivoriihen tapaisesti. Se sopii myös aitoja todellisen elämän tilanteita mallintamaan. (Tella 2003, 60)

Verkkojuttelun pedagogisesta käytöstä ollaan jonkin verran eri mieltä: nuoret pitävät sitä luontevana osana viestintäkulttuuriaan, opettajat eivät usein näe siinä kovinkaan paljon mielekkyyttä. (Tella 2003, 61)

Parhaimmillaan mielekäs verkko-opiskelu toimii lähiopetuksen täydentäjänä ja elävänä osana opiskeluyhteisön arkipäivän tarpeita ja toimintaa. (Tella 2003, 212)

On tiedostettava, että verkko-opetus edellyttää oppijoilta suurempaa autonomiaa ja itseohjautuvuutta kuin perinteinen luokkaopetus (Tella 2003, 215).

Verkon piirteitä, jotka myötävaikuttavat motivoivasti toimijoiden käyttäytymiseen, opiskelutottumuksiin ja samalla oppimistuloksiin ovat esimerkiksi haasteellisuus, pelinomaisuus, immersiivisyys ja itseohjautuvuus (Tella 2003, 216). ehkei tämä liity asiaan???

Onnistunut lähi- ja etäjaksojen jaksottaminen toimii myös yhteisöllisyyden rakentajana (Tella 2003, 217).

Ohjauksen tarve pikemmin kasvaa kuin vähenee, kun osa opetuksesta ja opiskelusta siirretään verkkoon (Tella 2003, 218).

Verkko-opetuksessa on tärkeäää opettajan antama henkilökohtainen palaute. Tämän katsotaan olevan yksi merkittävä opiskelijan motivaation ja innostuneisuuden lähde. (Tella 2003, 228)

Kysy asiantuntijalta -palstat sekä kommenttaattoripyynnöt ovat hyväksi havaittuja tapoja saada ulkopuolisia toimijoita mukaan. Myös käyttöliittymä voi parhaimmillaan voi opastaa. (Tella 2003, 233).

[ Kun opiskeluympäristö koostuu useasta eri osatekijästä eli monista työtavoista, medioista, toimistoja ja materiaalista, opettajalle muodostuu haasteeksi rakentaa siitä oppilaalle yhteinäinen, selkeä ja jäsentynyt kokonaisuus. ] Hyvä opiskeluympäristö on aina monipuolinen, mutta opettajan tehtävä on jäsentää kokonaisuus oppilaalle ymmärrettäväksi ja loogiseksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa opiskeluprosessia. (Tella 2003, 231)

Hyvä itseopiskelumateriaali saattaa sisältää ohjauksen elementtejä myös kuvissa, videoissa ja animaatioissa. (Tella 2003, 233)

Tavoitteena on koota verkko-kurssiin erimuotoista rakenteistettua materiaalia, kuten tekstiä, kuvaa, ääntä, videoita ja animaatioita. (Tella 2003, 233)

Verkko-opetusprosessin alkuvaiheessa korostuu preinteraktiovaihe, ehkä vieläkin enemmän kuin lähiopetuksessa. Kohderyhmäanalyysin ja taitokartoituksen jälkeen opettaja suunnittelee kurssin rakenteen. (Tella 2003, 236)

Verkko-opettajan on laadittava tarkkoja tehtävien ohjeistuksia ja tehtävä ohjaavia kysymyksiä verkossa. Verkko-opetuksen yhdeksi suureksi kompastuskiveksi on nähty juuri se, että oppilas ei ymmärrä, mitä häneltä odotetaan tai mitä hänen tulisi tehdä seuraavaksi. (Tella 2003, 238)

Esimerkiksi sähköposti, postituslistat, verkkojuttelu ja ryhmätyöohjelmat ovat verkko-opettajalle monipuolisia viestimiä. Opettajan tehtävä on luoda viestinnän verkostoja, informoida ja opastaa opiskelijoita opiskeluprosessin tukena ja apuna. (Tella 2003, 238)

Opettajan tehtävä on tukea oppilasta tuntemaan itsensä oppijana (metakognitiiviset taidot, oppimaan oppiminen) ja rohkaista kehittymään itsenään. (Tella 2003, 242)

Verkkokurssien tutkimuksessa (Nevgi & Tirri 2003) havaitut oppimista edistävät tekijät:

Tutkimuksissa havaitut oppimista estävät tekijät verkkokursseilla (Nevgi & Tirri 2003, 38-39 & 80-97):

Hyvän verkkokurssin ominaisuuksia ovat verkkokursseilla olleiden opiskelijoiden ja opettajien mukaan (Nevgi & Tirri 2003, 130-133):

Tutkimuksessa suurin opiskelijoista johtuva kurssin keskeyttämisen syy oli ajankäytön suunnittelun puutteellisuus, esimerkiksi työkiireitä tai yllättäviä tilanteita ei ole otettu huomioon. Organisaatioista johtuvat syyt liittyivät neuvontaan, tiedottamisen puutteisiin tai opettajan palautteiden hitauteen. (Nevgi &: Tirri 2003, 100-103)

Verkko-opettajan asiantuntemus omassa aineessa koetaan hyvin tärkeäksi verkko-opiskelussa. Hyvä verkko-opettaja osaa valmistaa kursseille selkeitä, hyvin jäsenneltyjä oppimateriaaleja. Opiskelijat arvostavat aitoa kriittisyyttä palautetteissa enemmän kuin palautteen kannustavuutta tai henkilökohtaisuutta. (Nevgi &: Tirri 2003, 108-109)

Didaktisissa ratkaisuissa tutkimuksen verkkokurssien opettajat ja oppilaat arvioivat parhaimmiksi ratkaisuiksi kuvallisen viestinnän. Toiseksi tärkeimmäksi didaktiseksi ratkaisuksi ryhmät arvioivat multimedian keinoin esitettävät demonstraatiot opiskeltavasta aiheesta. Vähiten tärkeinä keinoina tutkimuksessa pidettiin äänitallenteiden ja videoiden käyttöä. (Nevgi & Tirri 2003, 109-111)

Verkko-opettajan teknisiä ja eri välineiden hallintataitoja (Tella 2003, 256):

Omaksumme mileemme vain sellaisia asioita, joihin on vastineena hierarkisesti raketuneita, aikaisemmille kokemuksillemme pohjautuvia käsitejärjestelmiä (Ausubel 1968).

Kurssisivustomme toteuttaa pedagogista käyttötapamallia kun katsastaa kommentteja..

Tella 104-106:

Mitkä ovat opetuksen tavoitteet? Oppilaiden oppimistavoitteet? Kohderyhmä, esitiedot?

Millaista toimintaa tuetaan, ongelmalähtöinen, yhteistoiminnallinen, itsenäinen, kokeileva? Kehittääkö ajattelun taitoja? Mikä on materiaalin "juju"?

Sisällön ymmärrettävyys kehitystason mukaan? Eriyttämismahdollisuudet? Oppilaan aktivointi? Informaation löytämisen helppous? Kytkökset muihin resursseihin? Vuorovaikutus, yhteisöllinen opiskelu? Miten sivut motivoivat oppilasta? Mitä tehdään reflektoinnin ja metataitojen eteen? Onko toimintaohjeita? Eettiset näkökohdat ja luotettavuus?

Paljon hyvää, sivusto on monipuolinen ja selkeä. Puutteet: Kurssin aikasen vuorovaikutuksen puute, yhteisöllinen oppiminen (tarpeen?). Harjoituksista saatavan palautteen vähyys. Oppimateriaalin oma tuottaminen. Videoneuvottelu?

Lähteet