Erilaiset videot ja niiden kuvaaminen - Luento 6

Luennon ensimmäisinä aiheina ovat videoiden ominaisuudet ja ruutukaappausvideot. Sen jälkeen käsitellään video- ja valokuvauksen käsitteitä sekä tekniikkaa.

Luentotaltiointi

tiep161_s16_l6.wmv video, 192M
tiep161_s16_l6.mp4 video, H.264-pakkaus, 97M
tiep161_s16_l6.mp3 pelkkä ääni, 11M

Ongelmia videon katselussa?

Videoiden ominaisuuksia

Videoita voidaan välittää joko verkkovideona (stream) tai kokonaisina tiedostoina (download).
Videoon voi liittyä jokin erillinen ääniformaatti tai äänen pakkaus liittyy kiinteästi videoformaattiin.

Videoiden yleisiä ominaisuuksia

Resoluutio: kuvan tarkkuus, eli korkeus ja leveys pikseleinä.
Kuvasuhde: kuvan leveyden suhde korkeuteen.
- Yleensä laskettavissa resoluutiosta.
- Ei kuitenkaan aina, esim. DVD-resoluutio on 720x576, mutta kuvasuhde voi olla esim. 4:3 tai 16:9. Tällöin kuvaa venytetään toistavan laitteen toimesta.
Lomitus:
- Lomitettu tai progressiivinen.
- Lomitetussa kuvassa on kaksi kenttää. Parilliset ja parittomat vaakaviivat.
- TV:ssä (analoginen kuvaputkitelevisio) on tyypillisesti lomitettua kuvaa.
- Tietokonenäytöllä katselua varten lomitus on poistettava videosta. Tätä sanotaan lomituksen poistoksi (engl. deinterlace).
- Progressiivisessa videossa kuvat ovat kokonaisia ja ne näytetään kerralla.
Kuvanopeus:
- Montako kuvaa näytetään sekunnissa.
- PAL-standardissa 25 kuvaa sekunnissa. Lomitettuja kenttiä on tällöin 50.
- Staattisessa kuvassa (esim. luentovideo) riittää vähempikin (esim. 10-15 kuvaa sekunnissa).

Videon pakkaus

Video täytyy pakata häviöllisesti, sillä liikkuva kuva vie todella paljon levytilaa.
Internetissä välitettävä video on pakattava vielä tiiviimmin, sillä verkkoyhteyden kaistanleveys on rajoittava tekijä.
Videon laatu riippuu pakkaustavasta ja tiedoston koosta.
Tiedoston kokoon vaikuttaa datavirta (engl. bitrate). Tätä mitataan bitteinä sekunnissa (bits/s).
CBR (Constant Bitrate) tai VBR (Variable Bitrate).
Videotiedostot voivat olla useassa eri formaatissa:
- Tiedostokääre (engl. container) määrää, millä tavalla video/audio-data ja näihin liittyvä metatieto pakataan tiedostoon.
  - Quicktime (*.mov) - Applen kehittämä videoformaatti. Tukee esimerkiksi verkkovideota.
  - Realmedia (*.rm)
  - Windows Media (Advanced Systems Format) (*.wmv / *.asf) - pääasiassa vain Windowsissa ja Windows Media Playerillä toistettavat videot.
  - AVI - Audio Video Interleave - vanha, mutta suosittu Windows-järjestelmiin kehitetty container-formaatti.
  - MPEG-PS/TS, MP4 (*.mpg, *.m2v *.mp4) - MPEG-standardien tiedostomuodot.
  - Container-formaattien vertailua (Wikipedia).
- Kodekki (engl. codec) määrää ohjelmamodulin, jolla videodata pakataan ja puretaan.
  - Yleensä kodekki tulee videota toistavan ohjelman mukana, mutta joskus se on haettava erikseen.
    Esim. Windows Media Player ja VLC osaavat esittää mitä tahansa videoita, jos videot ovat niiden ymmärtämässä tiedostokääreessä ja videossa käytetty kodekki on asennettuna.
  - Tarvittavan kodekin voi tunnistaa esim. GSpot-ohjelmalla.
  - FFDShow sisältää useimmat kodekit, joten pelkästään sen hakemalla pärjää jo melko hyvin.
  - Useimmiten kodekki ei ole kytköksissä tiedostomuotoon.

Quicktime

Sorenson 3
H.264 / MPEG-4 AVC - käytetään yleisesti QuickTime-videoissa kuten elokuvatrailereissa.

MPEG

MPEG-1 on vanha, mutta hyvin tuettu videoformaatti. Haittapuolina iso tiedostokoko ja artifaktikuviot.
MPEG-2-pakkausta käytetään DVD-videoissa ja suomalaisissa DigiTV-lähetyksissä, soveltuu harvoin Internet-jakeluun.
MPEG-4 - standardi lähes DVD-tasoiselle videolle.
- DivX - tuotantokäyttöön maksullinen pakkausformaatti
- XviD - vapaa MPEG-4 yhteensopiva pakkausformaatti
MPEG-4 AVC

Windows Media

Windows Media 9 -kodekit - esimerkiksi kurssin luentovideot

Muita kodekkeja

DV - digitaalisissa videokameroissa käytetty pakkausmuoto

Edellytykset videon toimimiselle suoraan selaimessa

Videon näyttämiseen soveltuva ohjelma, esim. Windows Media Player, VLC, QuickTime Player.
Selaimeen sopiva plugin, joka mahdollistaa videon esittämisen suoraan selaimessa.
Videossa käytetyn videokoodauksen ja audiokoodauksen purkamiseen sopivat kodekit.

Ruutukaappausvideot

Ruutukaappausvideolla tarkoitetaan esimerkiksi digitaalista videota, joka kuvataan tietokoneen näytön toimintaa nauhoittamalla. Ruutukaappausvideoon voi liittyä lisäksi esimerkiksi ääntä ja jälkeenpäin lisättyjä tekstejä, puhekuplia, nuolia yms.

Kuvaruutukaappausvideon hyötyjä ja haittoja

Helppo toteuttaa - ei tarvita erillistä kuvaajaa.
Lopputuloksen laatu on käytännössä lähes samaa tasoa kuin alkuperäinen esitys. Tavallisessa videossa pakkaus hävittää laatua huomattavasti.
Resoluutio on huomattavasti korkeampi kuin tavallisessa videossa. Tavallisen videon tarkkuus voi olla luokkaa 320x240 ja ruutukaappausvideon esimerkiksi 1024x768.
Vaatii hyvin vähän levytilaa ja siirtokaistaa verrattuna perinteiseen videoon. Vrt. 1.5 h tavallinen video vie levytilaa arviolta 1000 Mt ja ruutukaappausvideo vain 50-150 Mt.
Mahdollisen luennoijan/esiintyjän ilmeet ja eleet jäävät pois.
Edellyttää, että kaikki esitettävä materiaali on oltava tietokoneella.
Vaatii kohtuullisesti tehoa tietokoneelta (ei ongelma uusille nykykoneille).

Ohjelmat

Ruutukaappausvideoiden tekemiseen löytyy paljon kaupallisia ohjelmia, mutta ilmaisillakin pärjää mainiosti. Ilmaisista järkeviä vaihtoehtoja ovat esim. seuraavat:

Windows Media Encoder
- WMV-tiedostomuoto.
- Pieni tiedostokoko.
- Tarvitsee erillisen editorin.
- Ei toimi kovin hyvin muissa käyttöjärjestelmissä.
- Microsoftin tuki ohjelmalle loppunut vuonna 2010.
- Ohjelman voi ladata esim. täältä: http://www.softpedia.com/get/Multimedia/Video/Codec-Packs-Video-Codecs/Windows-Media-Encoder.shtml
Microsoft Expression Encoder 4
- WMV-tiedostomuoto, maksullisessa Pro-versiossa (jota ei kuitenkaan enää myynnissä) myös H.264.
- Windows Media Encoderin seuraaja.
- Enemmän tehoja vaativa ohjelma kuin Windows Media Encoder.
- Editointimahdollisuus löytyy.
- Microsoft ei enää kehitä ohjelmasta uusia versioita, vaan keskittyy jatkossa Microsoft Azure -palveluun.
- http://en.wikipedia.org/wiki/Microsoft_Expression_Encoder
CamStudio
- Flash (SWF)- tai AVI-tiedostomuodot.
- Hieman isompi tiedostokoko Flash-muodossa kuin Winkillä.
- Ei editointimahdollisuutta.
- http://en.wikipedia.org/wiki/CamStudio
WINK
- Flash-tiedostomuoto (SWF).
- Voi editoida tuotosta, lisätä kuvia ja annotaatioita, nauhoittaa ääntä jne.
- Ääni on frameissa kiinni, mikä voi hankaloittaa editointia. Järkevintä Winkiä onkin käyttää sellaisiin videoihin, joihin tarvitsee annotaatioita mutta ei ääntä.
- Ohjelmaa ei ole päivitetty vuosiin, joten ei ole aina kovin vakaa ohjelma.
vnc2flv
- Flash (FLV)-tiedostomuoto.
- Kaikille käyttöjärjestelmille.
Jing
- Flash (SWF)-tiedostomuoto.
- Yksittäisen videon maksimipituus vain 5 min.
Screencast-O-Matic
- WWW-sivulla toimiva ruutukaappausvideoita tuottava palvelu, ei siis välttämättä tarvitse asentaa erillistä ohjelmaa (suoraan selaimessa toimiminen edellyttää kuitenkin Javan).
- Quicktime (MP4), Windows Media (AVI) ja Flash (FLV) -tiedostomuodot.
- Ilmaisversiossa videon pituus rajoitettu 15 minuuttiin.
- Maksullisessa Pro-versiossa myös monipuoliset editointimahdollisuudet. Esimerkiksi annotaatioita pystyy lisäämään joko videota nauhoittaessa tai sen jälkeen.
- Toimii Windowsilla ja MACillä.

Lisäksi Macin puolella (OS X v10.6 Snow Leopard ja uudemmat) Quick Time Playerillä voi tehdä myös ruutukaappauksia.

Ruutukaappausvideoiden editoinnissa kannattaa huomata myös YouTuben videoiden editointimahdollisuudet. YouTubessa videoita voi esimerkiksi rajata ja niihin voi mm. lisätä annotaatioita. Nämä ovat hyödyllisiä työkaluja etenkin silloin, jos itse ruutukaappauksen tekee ohjelmalla, jossa ei ole editointimahdollisuutta.

Lisätietoa

Video- ja valokuvauksen käsitteet

Video- ja valokuvauksessa on tärkeätä tuntea etenkin seuraavat peruskäsitteet:

Valotusaika (Shutter speed)
Polttoväli (Focal length)
Aukko (Aperture)
Herkkyys (ISO)

Eräänä lähteenä luennon asioille on käytetty teosta Kolari Jukka & Forsgård Peter - Parempia kuvia Canon EOS-järjestelmäkameralla, 2010.

Videokameran perusasetukset

Valotusajan (Shutter speed) säätö
Night mode (pitkä valotusaika => liike voi nykiä)
Manual focus (koita kohdistaa eri paikkaan)
Valkotasapainon manuaalinen asettaminen
- Kuvattavan kohteen luo asetetaan valkoinen paperiarkki, joka heijastaa kuvauskohteeseen osuvaa valoa. Arkki kohdistetaan keskelle kameran etsintä ja zoomataan suureksi. Tämän jälkeen mitataan valkotasapaino, yleensä painamalla kameran laukaisinta valkotasapainon asettamistilassa.
Kuvanvakaajan poistaminen (jos käytetään jalustaa)
Kuvausasetukset
- SP = normaalinopeus (vs. LP = puolinopeus)
- 16-bittiset äänet (vs. 12-bittinen ääni)

Valotusaika (Shutter speed)

Valotusaika (käytetään myös nimeä suljinaika) määrää kuinka pitkän ajan kennolle pääsee valoa.

Hyvässa valaistuksessa käytetään lyhyttä valotusaikaa, esim. 1/1000 sekuntia.

Heikossa valaistuksessa valotusaikaa pidennetään jopa useaksi sekunniksi. Mitä pitempi valotusaika, sitä helpommin kuva tärähtää.

Liikkuvien kohteiden kuvauksessa ei voi käyttää pitkää valotusaikaa, jos kuva halutaan tarkaksi. Heikossa valaistuksessa olevasta liikkuvasta kohteesta onkin erittäin vaikea saada tarkkaa kuvaa.

Sama valotus voidaan saada aikaan useilla erilaisilla aukon ja valotusajan yhdistelmillä.

Oikea valotus

Esimerkki valotusajan muuttumisesta

Polttoväli (Focal length)

Polttoväli vs. zoom: Polttoväliä vaihdetaan zoomia käyttämällä.

Polttovälin vaikutus riippuu miten suurelle alalle kuvataan. Perinteisessä filmikamerassa filmi on 35 mm levyinen.

Laajakulmaobjektiivi on polttoväliltään alle 30 mm.

Teleobjektiivi on polttoväliltään > 70 mm.

Digikameroissa kenno on huomattavasti filmiä kapeampi eli yleensä 5-10 mm.

Digijärjestelmäkameroissa kenno on kuitenkin suurempi, esimerkiksi Canonin digijärjestelmäkameroissa on kolmen kokoisia kennoja: APS-C 22,3 x 14,9 mm (rajauskerroin 1,6), APS-H 27,9 x 18,6 mm (rajauskerroin 1,3) ja täyden koon kenno 36,0 x 24 mm (vastaa perinteistä 35 mm filmikameraa). Siispä esimerkiksi APS-C-kennoisessa kamerassa (esim. Canon EOS 550D) 50 mm:n objektiivi tuottaa saman kuvakulman kuin 80 mm objektiivi perinteisessä 35 mm:n filmikamerassa.

Pienestä kennosta johtuen digikameroiden objektiivit ovat polttoväliltään huomattavasti pienempiä kuin filmikameroiden.

Usein digikameroiden yhteydessä ilmoitetaan filmikokoa vastaava polttoväli eli vaikka oikea polttoväli olisi 6 mm, niin ilmoitetaan 24 mm. Esimerkiksi Canon Digital IXUS 100 IS kamerassa polttoväliksi ilmoitetaan 33 - 100 mm.

Zoomin pituus ilmaistaan kertoimella, sen lyhimmän ja pisimmän polttovälin suhteella, esimerkiksi 4x. Edellä mainitussa Canon Digital IXUS 100 IS kamerassa on siis 3x zoom.

Mitä suurempi polttoväli on, sitä herkemmin kuva tärähtää. Jos polttoväli on esim. 150 mm, niin valotusajan on oltava 1/150 tai nopeampi.

Mitä suurempi polttoväli, sitä kauempaa voi kohteesta ottaa kuvan.

Muuttamalla polttoväliä ja pitämällä kohteen kuvassa samankokoisena kaikilla polttoväleillä on kuvan perspektiivi erilainen jokaisella polttovälillä.

Focal length

Maisema laajakulmalla

Maisema telellä

Polttovälin kasvamisen vaikutus perspektiiviin

Aukko (Aperture)

Aukon koko määrää kuinka paljon valoa kulkee kennolle asti.

Aukon koko määritellään f-luvulla. Mitä pienempi f-luku, niin sitä suurempi on aukko. Esimerkiksi merkintä f/2.0 tarkoittaa, että aukon halkaisija on objektiivin polttoväli jaettuna kahdella.

Mitä suurempi aukko, sitä lyhyempi on kuvan syväterävyysalue.

Pieni aukko suurentaa syväterävyysaluetta ja vaatii pidemmän valotusajan. Suuri aukko pienentää syväterävyyttä ja vaatii lyhyemmän valotusajan.

Objektiivien ominaisuuksien yhteydessä f-lukua käytetään kuvaamaan objektiivin valovoimaa. Valovoima kertoo, mikä on objektiivin suurin käytettävissä oleva aukko. Mitä pienempi f-luku ilmoitetaan, sitä valovoimaisempi objektiivi on.

Aukko	Valotusaika
2.0	1/250
2.8	1/125
4.0	1/60
5.6	1/30
8	1/15
11	1/8
16	1/4
22	1/2

Syväterävyys (Depth of field, DOF)

Syväterävyysalue kasvaa kun polttoväli pienenee tai tarkennusetäisyys kasvaa tai aukko pienenee.

Digikameroissa syväterävyysalue on suurempi kuin filmikameroissa käytettyjen objektiivien todellisten polttovälien pienuudesta johtuen.

DOF-cartoon

Potretti, jossa tausta epäterävä

Potretti, jossa tausta liian terävä

Kuva, jossa erittäin pieni syväterävyys

Herkkyys (ISO)

Kameran kyky kuvata hämärässä; kameran kennon herkkyys valolle.

Erot eri videokameroissa ovat huomattavia. Yleensä isommalla kennolla varustetut ovat herkempiä.

Digikameran kennon herkkyys määritellään ISO-luvulla, joka on esim. 100, 200, 400, 800 tai 1600.

Kaksinkertaistamalla ISO-arvo saadaan puolitettua vaadittava valotusaika.

Perussääntö: mitä hämärämpää on, sitä suurempi ISO-arvo tarvitaan.

Suurella herkkyydellä suljinaika saadaan pieneksi, minkä vuoksi esimerkiksi urheilukuvauksessa käytetään usein suuria ISO-arvoja.

Mitä suurempi ISO-arvo on, sitä rakeisempi on kuva.

Esimerkki

Aukko (aperture)	Valotusaika (shutter)	Herkkyys (ISO)
2.0	1/250	100
2.8	1/125	100
4.0	1/60	100
5.6	1/30	100
8	1/15	100
11	1/8	100
16	1/4	100
22	1/2	100
22	1/4	200
22	1/8	400
22	1/15	800
22	1/30	1600

Miten valitsen oikean aukko/valotus/herkkyys -yhdistelmän?

Valinta riippuu täysin siitä minkälaisen kuvan haluat ottaa. Apuna voi käyttää laskuria.

Kamerat

Pokkaridigikameroista (Compact) ja digijärjestelmäkameroista löytyy kaikista yleensä ainakin useita seuraavista ominaisuuksista:

Täysautomaatti
Valmiita kuvausohjelmia eri tilanteisiin (muotokuva, maisema, urheilu, jne.)
Automaattivalotus (Auto / Program mode, P)
Automaattivalotuksen korjaus (Exposure compensation)
Aika-automatiikka (Shutter priority, Tv, S)
Aukko-automatiikka (Aperture priority, Av, A)
Manuaali (M) eli käsisäätö
Syväterävyysohjelma (A-DEP)
Automaattitarkennus (Auto focus)
Valkotasapaino (White balance)
Haarukointi (Bracketing)
Histogrammi
Salama

Automaattivalotus

Auto-ohjelmassa kamera keksii mieleisensä aukon ja valotusajan yhdistelmän. Tämä riittää asetuksena useimmille ihmisille valokuvatessa.

Ohjelmoitu auto -ohjelmassa (Program) kamera keksii mieleisensä aukon ja valotusajan yhdistelmän, mutta käyttäjä voi halutessaan korjata valotusta.

Aika-automatiikkaohjelmassa (Shutter priority) kuvaaja määrää valotusajan ja kamera laskee tarvittavan aukon.

Aukko-automatiikkaohjelmassa (Aperture priority) kuvaaja määrää aukon ja kamera laskee tarvittavan valotusajan.

Valotusta voi yleensä korjata (kompensoida) haluamaansa suuntaan. Esim. +2.

Haarukoinnilla (Bracketing) voi kameran määrätä ottamaan samalla kerralla useamman kuvan erilaisilla valotuksilla.

Manuaaliohjelmassa kuvaaja määrää sekä aukon että valotusajan.

Erilaisia valotusmittaustapoja ovat esim. seuraavat:

Kuva-alan keskiarvo (Matrix metering)
Automaattisesti painotettu mittaus (Evaluative metering)
Pistemittaus (Spot metering)
Keskustapainotteinen mittaus (Center weighted exposure metering)

Kamera kuvittelee maailmaa keskiharmaaksi.

Histogrammi paljastaa osuuko valotus oikeaan.

Jos histogrammi painottuu oikealle, kuva koostuu pääosin kirkkaista sävyistä. Jos se painottuu vasemmalle, kuvassa on enemmän tummia sävyjä.

Jos histogrammi leikkautuu ulos oikealta, kuva on ylivalottunut. Vastaavasti alivalotus näkyy histogrammin leikkautumisena vasemmalta.

Tarkennus (Focus)

Automaattitarkennusta käytettäessä kamera pyrkii etsimään kuva-alalta todennäköisimmän kohteen ja tarkentaa siihen.

Käytetystä ohjelmasta riippuen kamera etsii kohdetta joko koko kuva-alalta tai vain keskeltä.

Tarkennuksen ja samalla myös valotuksen voi lukita painamalla laukaisin puoleen väliin.

Valkotasapaino (White balance)

Ihmissilmä sopeutuu kameraa paremmin eri valolähteiden väreihin ja esittää aina valkoisen valkoisena.

Digitaalikamerat osaavat vaihtelevalla laadulla saada kuvan valkoisen näyttämään luonnolliselta eli säätämään kuvan valkotasapainoa.

Valkotasapainon käsisäädöllä voi auttaa kameraa asettamaan oikean valkotasapainon. Käsisäädössä valkotasapaino mitataan valkoisesta paperista tai muusta valkoisesta kohteesta.

Laukaisuviive

Digitaalikameroissa esiintyy lähes poikkeuksetta selkeä laukaisuviive eli aika, joka kuluu laukaisimen painalluksesta kuvan ottamiseen.

Laukaisuviive muodostuu tarkennukseen kuluvasta ajasta ja varsinaisesta laukaisuajasta. Tarkennusaika on merkittävin tekijä laukaisuviiveen muodostumisessa.

Laukaisuviivettä voi merkittävästi lyhentää tarkentamalla kamera etukäteen painamalla laukaisin puoleen väliin.

Salama

Sisäänrakennettu kiinteä salama on yleensä heikko, eikä sitä voida suunnata muualle kuin suoraan kohteeseen.
Ulkoinen salama mahdollistaa salamavalon heijastamisen katon tai seinän kautta.
Täytesalamalla valaistaan varjossa oleva osa kohteesta, vaikka muuten valo riittäisi kuvaamiseen ilman salamaa.
Slow sync -salamalla valaistaan kohde ja tausta valotetaan pitkällä valotusajalla.

RAW

RAW-tiedostot ovat digikameroiden versioita filminegatiivista.

RAW on siis valmistajakohtainen digikameran raakakuvan häviötön tiedostomuoto, mihin pikseleitä tallentuu yhtä monta kuin kameran kenno toistaa. Kuva tallentuu sellaisenaan ilman pakkaamista tai värikorjauksia, joita esimerkiksi JPG:n kohdalla aina tehdään. Sen sijaan RAW:n mukaan tallentuu tieto kuvaushetkellä valittuna olleista säädöistä, jotka on mahdollista kumota ja muokata uudelleen kuvankäsittelyohjelmalla, minkä takia RAW:ia kutsutaan häviöttömäksi tiedostomuodoksi.

RAW-kuvan tiedostokoko on siis suuri ja se vaatii aina jälkikäsittelyä tietokoneella. Ammattikuvaajat käyttävät useimmiten RAW-muotoa.

Lisätietoja

Video- ja valokuvauksen tekniikka

Kuvaaminen

Kamera suoraan ja vakaaksi
- Kamerajalka!
Tarkka kuva
- Autofokus vs. manuaali
Riittävä valo (enemmän kuin luulisi)
- Älä kuvaa vastavaloon, jollet käytä tehokeinona.
Valkotasapaino (luonnolliset värit)
Äänen laatu
- Erillinen mikrofoni, jos mahdollista!
Häntää molempiin päihin otosta.
- Helpottaa editoimista.
Kuvakoot, kuvakulmat, rajaaminen ja sommittelu, kameran liikkeet...

Kuvakoot

Yleiskuva (tapahtumapaikka, henkilö pienenä)
Laaja kokokuva (reilusti tilaa henkilön ympärillä)
Kokokuva (henkilö näkyy kokonaisuudessa kuvassa)
Laaja puolikuva (henkilö rajattu esimerkiksi polvista, eli näkyy lähes kokonaan)
Puolikuva (henkilö rajattu vyötäröstä)
Puolilähikuva (henkilö rajattu hartioiden alapuolelta)
Lähikuva (henkilön kasvot)
Erikoislähikuva (jokin yksityiskohta)

Lisätietoa:

http://elokuvantaju.uiah.fi/oppimateriaali/kuva/kuvakoko.jsp

Kuvakoon valinta

Miten kuvakoko tulisi valita?
- Haastateltava usein lähikuvassa tai puolilähikuvassa.
- Mitä tärkeämpi asia, sitä tiiviimpi kuva.
- Mitä kauemmas mennään, sitä etäisemmäksi jää myös käsiteltävä asia.
- Isossa kuvassa näkyy paljon asiaa.
- Lähikuvat ja erikoislähikuvat ovat tunneilmaisun keinoja.
Nyrkkisääntö kuvakoosta toiseen leikatessa: vähintään kahden kuvakoon muutos.
Tärkeintä että valinnoille on perustelut!

Kuvakokojen vaihtelut

Käytä kuvakokoja ja kuvakulmia vaihtelevasti.
- Voit luoda visuaalisuutta, rytmiä ja tunnelmaa ohjelmaan.
Haastatteluissa kuvaaja vaihtaa kuvakokoa haastattelijan kysymyksen kohdalla, ei vastauksen aikana.
Etenevä tapa:
- tiiviistä kuvasta laajaan kuvaan
- laajasta kuvasta tiiviiseen
Vastakohtainen tapa:
- laaja-tiivis-laaja-tiivis
Toistuva tapa:
- luodaan oma mekaniikka ja rytmi

Sommittelu ja rajaus

Taustan valinta: värit, kuviointi, materiaalit
Taustan ja kohteen välinen kontrasti
Kohteen ja kameran liikkeen huomioiminen:
- Katseen tai liikkeen suuntaan tilaa.
Etäisyys henkilöstä voi kuvata myös suhdetta:
- kuva lähellä = henkilökohtainen, lämmin
- kuva kaukana = yleinen, kaikille osoitettu, kylmä
Älä katkaise kaulan tai nivelten kohdalta. Lähikuvassa voi katkaista kuitenkin esim. hiuksista/otsasta.
Kultainen leikkaus = kohteen paikka kuvassa (esimerkkikuva)
Digitekniikka mahdollistaa kikkailun ja uudenlaiset kerrontatavat.

Kuvakulmat

Lintuperspektiivi
Ylhäältä päin kuvattu
Silmien tasolla
Alhaalta päin kuvattu
Vino kulmakulma
Henkilön silmin

Etenkin ihmisten kuvaamisessa kuvakulman valinnalla vaikutetaan kohteen arvovaltaan: alaviistosta kuvattu henkilö vaikuttaa kookkaalta ja arvokkaalta, kun taas yläviisto kuvakulma pienentää ja vähättelee kohdetta.

Kameran liikkeet

Käytä kamerajalkaa!
Panorointi
- Panoroinnissa kamera pysyy paikallaan, mutta kääntyy vaakatasossa (sivusuunnassa) akselinsa ympäri. Tavallisesti panoroinnilla seurataan liikkuvaa kohdetta.
Tilttaus
- Kamera pysyy paikallaan, mutta liikkuu pystysuunnassa alhaalta ylös tai ylhäältä alas.
Kamera-ajo ja raideajo
- Jalustaan kiinnitettyä kameraa siirretään tasaisesti, samalla kohde pidetään kuvarajauksen sisällä. Kamera-ajossa kohde pysyy paikallaan, raideajossa sekä kohde että kamera liikkuvat.
Liikkeen aloitus ja lopetus aina paikaltaan (rauhallisempi vaikutelma ja helpompi leikata).
Vältä zoomia kuvauksen aikana (luonnoton, käytä mieluummin kuvakoon muutosta, jos mahdollista).

Käyttäjien kommentit

Kuvankäsittely

Video- ja äänieditointi