Mielikuvakartassa kuvataan tietoa graafisesti avainsanojen ja niiden välisten yhteyksien avulla. Karttoihin käytetään myös kuvia, symboleja ja värejä. Kuvaustavan tunnetuin kehittäjä on yhdysvaltalainen Tony Buzan, jonka luoman mielikuvakartan tuotemerkki on MindMap. Menetelmän käyttämiseksi on myös useita tietoteknisiä sovelluksia, esimerkiksi MindManager.
Mielikuvakarttaa voi käyttää
Mielikuvakartan merkittävä etu on ei-lineaarisuus. Se mahdollistaa tiiviin esitystavan, jossa luovuus ja loogisuus toteutuvat. Luukkonen (1) pitää Mindmapia tehokkaimpana luovan käsikirjoittamisen menetelmänä ja arvioi, että sen avulla onnistuu sekä tiedonhankinnassa että kirjoittamisessa puolet nopeammin kuin ennen.
Mielikuvakartan eduiksi on arvioitu, että se
Mielikuvakarttojen käyttöä harjoitellaan nykyisin yleisesti perusasteelta lähtien. Menetelmä on joillekin luonteva, mutta kaikkien työvälineeksi se ei vakiinnu. Prashnig (2) pitää mielikuvakarttoja erityisen hyödyllisinä holistisille ajattelijoille, jotka suosivat visuaalisia ja taktiilisia keinoja. Analyyttisille ajattelijoille ja vähemmän visuaalisille henkilöille edut eivät ole yhtä selviä. Mielikuvakarttojen lisäksi onkin syytä esittää tieto myös lineaarisesti, monitasoisena luettelona tai ääneen luettuna. Täsmälliseen asioiden välisten suhteiden kuvaamiseen soveltuvat käsitekartat.
Jussi Luukkonen on hyödyntänyt mielikuvakarttoja tai oikeammin MindMap-tekniikkaa Digitaalisen median käsikirjoitusopas -teoksensa kirjoittamistyössä sekä sisällön esittämisessä. Niinpä Luukkosen teos avaa hienosti sekä teorian että käytännön MindMap- ja mielikuvakarttamenetelmään. Käsitekarttoihin tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi teoksesta, Novak, J. D. 2002. Tiedon oppiminen, luominen ja käyttö. Käsitekartat työvälineinä oppilaitoksissa ja yrityksissä. Jyväskylä: PS-kustannus.