Uusien laitteiden asentaminen käyttöjärjestelmään
- Laitteiden lisääminen Windowsiin
- Laitteiden asennuksessa ilmeneviä ongelmia
- Modeemin lisääminen Windowsiin
- Protokollamääritysten lisääminen Windowsiin
Laitteiden fyysinen asentaminen tietokoneeseen on helppoa, joten suurimmat vaikeudet tulevat vasta, kun laite yritetään saada käyttöjärjestelmän käyttöön. Yleensä uuden laitteen asentaminen käyttöjärjestelmään on kohtuullisen helppoa, mutta jonkin mennessä vikaan voi joutua kokeilemaan hyvin monenlaisia virityksiä. Useimmat laitteet saadaan kuitenkin toimimaan, mutta se edellyttää sekä uutis- ja FAQ-palstojen lukemista että manuaalien kiivasta selaamista.
Pääperiaate laitteen lisäämisessä ovat seuraavat. Ensin lisätään laite fyysisesti paikalleen joko korttipaikkaan tai erillisen kaapelin avulla. Tämän jälkeen laite on asennettava käyttöjärjestelmään. Asentaminen käyttöjärjestelmään tapahtuu Windowsin asennuslevykkeen avulla tai erillisen ajuritiedoston avulla.
Myöhemmin ajankohtaiseksi voi tulla ajurien päivitysten hankkiminen. Tämä on tyypillistä erityisesti käyttöjärjestelmäversion vaihdon yhteydessä, jolloin laitteelle joudutaan hankkimaan kyseisen käyttöjärjestelmäversion laiteajurit. Päivityksen yhteydessä entiset ajurit voi joutua poistamaan kokonaan. Laiteajureiden poistaminen on usein huomattavasti monimutkaisempi toimenpide kuin ohjelmien asentaminen, koska laiteajurien poistamisen yhteydessä joudutaan mahdollisesti tekemään manuaalisia poistotoimia.
Laitteiden lisääminen Windowsiin
Uuden laitteen asennukseen tarvitaan Windowsin asennus-CD tai levyke, jolta löytyvät uuden laitteen ajurit. Uuden laitteen tapauksessa kannattaa aina hakea laitteen uusimmat ajurit laitteen valmistajan kotisivuilta. Kotisivuilta tai erillistä ajurien asennuslevykkeeltä löytyy myös tietoa ajurien asentamisesta ja siihen liittyvistä toimista, joten levykkeellä olevat tekstitiedostot kannattaa lukea tarkoin ennen laitteen asentamista.
Automaattinen asennus
Windowsissa laitteiden asentaminen on yleensä helppoa, koska Windows tunnistaa hyvin suuren joukon laitteita ja sen asennuspaketissa on myös laitteiden oletusajurit. Ongelmia tietysti tulee laitteiden kanssa, jotka on julkaistu käyttöjärjestelmän julkaisemisen jälkeen.
Uuden laitteen lisääminen aloitetaan Ohjauspaneelista (engl. Control Panel) löytyvällä ominaisuudella Lisää uusi laite (engl. Add New Hardware). Käyttöjärjestelmäversiosta riippuen seuraavat toimenpiteet voivat vaihdella hieman. Muutaman ensimmäisen toimenpiteen aikana Windows voi tutkia PnP-laitteiden olemassa oloa ja näyttää listan laitteista, joiden kanssa esiintyy ongelmia tai jotka ovat kokonaan uusia. Jos laite ei löydy listasta, niin seuraavien valintojen joukossa voidaan valita annettaanko Windowsin etsiä lisätty laite itse.
Yleensä Windowsin kannattaa antaa etsiä laite itse, mutta jos olet joutunut asentamaan jonkin laitteen käsin muuttamalla laitteiston käyttämiä keskeytyksiä ja muistialueen osoitteita, niin uuden laitteen asennus kannattaa suorittaa käsin. Käsin asennuksesta tarkemmin seuraavassa luvussa Laitteiden asentaminen käsin.
Windowsin aloittaessa tunnistaa laitteistoa kerrotaan käyttäjälle muutama varoitus. Laitteiston kokoonpanon tunnistaminen voi kestää muutamia minuutteja, jonka aikana tietokoneella ei voi tehdä mitään muuta.
Kun uusien laitteiden tunnistaminen on loppunut, niin avautuneesta ikkunasta voidaan mennä katsomaan laitteiston yksityiskohtia valinnalla Yksityiskohdat (engl. Details). Jos listassa ei ole laitetta, jota ollaan asentamassa, niin laite on asennettava käsin.
Automaattisen asennuksen viimeistelyn yhteydessä Windows pyytää laitteen ajureita, jollei niitä ole jo asennettu. Ajurit löytyvät joko laitteen mukana tulleelta ajurilevykkeeltä tai Windowsin asennus-CD:tä. Oletuksena ajuritiedostoja etsitään asennus-CD:ltä, mutta valinnan Selaa (engl. Browse) avulla voidaan määritellä ajuritiedostojen etsimispaikaksi levyke tai jokin muu hakemisto. Asennuksen lopuksi Windows kopioi asennuksen tarvitsemat tiedostot kovalevylle ja tämän jälkeen Windows joudutaan käynnistämään uudelleen.
Jos jostakin syystä kieltäydyttiin automaattisesta asennuksesta tai automaattinen asennus ei löytänyt laitetta, niin laite joudutaan käsin. Ensimmäinen vaihe laitteen käsin asentamisessa on laitteen tyypin valinta.
Laitteen tyyppi voidaan valita laitetyyppien listasta, jonka jälkeen asennusohjelma voi kysyä tarkentavia kysymyksiä laitteesta. Esimerkiksi kirjoittimen asennuksen yhteydessä kysytään onko kysymyksessä verkkokirjoitin vai lokaalikirjoitin.
Tämän jälkeen päästään valitsemaan laitteen valmistaja ja laitteen tyyppi. Avautuva ikkuna on kaksiosainen ja ikkunan vasemmassa laidasta valitaan laitteen valmistaja. Tämän jälkeen oikeasta laidasta voidaan valita laitteen tarkempi tyyppi.
Jos listasta ei löydy oikeaa laitetyyppiä tai laitteen ajurit ovat erillisellä levykkeellä, niin ne voidaan noutaa valinnalla Hae levykkeeltä (engl. Have Disk). Oikeiden ajureiden löydyttyä päästään valitsemaan laitteeseen liittyvää tarkempaa informaatiota. Esimerkiksi kirjoittimen asentamisen yhteydessä täytyy valita portti, johon kirjoitin on liitetty.
Laitteen asentamisen yhteydessä voidaan näyttää myös laitteen DMA-, I/O- ja IRQ-asetukset. Asennuksen lopuksi asennusohjelma pyytää Windowsin asennus-CD:tä, josta kopioidaan tarvittavat tiedostot, jos laitetta ei ole asennettu erilliseltä levykkeeltä.
PnP- laitteiden asennus
Windowsissa on tuki PnP eli Kytke ja Käytä (engl. Plug and Play)-laitteille, joka mahdollistaa uusien laitteiden helpon asentamisen. Asennus ei juuri voi olla helpompaa, jos ei ole jouduttu muuttamaan aiemmin lisättyjen laitteiden asetuksia käsin.
PnP-laitteiden onnistunut asentaminen vaatii käyttöjärjestelmän tuen lisäksi myös tietokoneen BIOSin tuen PnP-ominaisuudelle. Muidenkin tietokoneessa olevien laitteiden on hyvä olla PnP-laitteita, jolloin säästytään mahdollisilta vaikeuksilta.
PnP-asennus toimii siten, että laite kiinnitetään paikalleen ja tietokone käynnistetään. Käynnistyksen yhteydessä Windowsin pitäisi huomata uusi laite ja yrittää asentaa laite oletusasetuksilla kokoonpanoon. Laitteen pitäisi olla valmiina käyttöön, kun tietokone on käynnistynyt. Ikävä kyllä se ei aina ole näin helppoa.
Laitteiden asennuksessa ilmeneviä ongelmia
Joidenkin laitteiden asentaminen joudutaan tekemään käsin määrittelemällä laitteelle laitteen käyttämät resurssit eli DMA,- I/O- tai IRQ- asetukset. Tällöin uusien laitteiden asentamisessa tulee usein ongelmia, koska laitteistoresurssit ovat päällekkäisiä. Tämä johtuu usein siitä, että PnP-laite haluaa käyttää samoja resursseja kuin käsin asennettu laite. Kaikkien laitteistoresurssien täytyy siis olla ristiriidattomia, joten kahdella eri laitteella ei saa esimerkiksi olla samaa keskeytystä.
Seuraavassa laiteresursseihin liittyvien termien lyhyet selitykset, jotta ongelma hahmottuisi paremmin.
-
DMA-kanavan avulla voidaan laitteelle siirtää dataa ilman, että data käy prosessorin käsiteltävänä.
-
I/O-alue on laitteen käyttämä muistialue, jota muut laitteet käyttävät kommunikoidessaan laitteen kanssa.
-
IRQ-linjan avulla laite pyytää prosessorin huomiota osakseen. Jokaisella laitteella pitää siis olla oma keskeytys eli IRQ.
Jos laitteen käsiasennus on epäonnistunut ja jonkin laitteen resurssit ovat ristiriidassa asennettavan laitteen kanssa, niin kannattaa edetä seuraavasti. Ensimmäinen toimenpide on olemassa olevan ristiriidan aiheuttavan laitteen irrottaminen. Tämän jälkeen Windowsin kannattaa antaa tunnistaa uusi kokoonpano. Jos kaikki näyttää toimivan normaalisti, niin lisätään ongelmia aiheuttanut laite takaisin kokoonpanoon.
Laitteilla on usein tietyt laitteistoresurssiasetukset, joita on kuitenkin useampia mahdollisuuksia. Näiden eri vaihtoehtojen selvittäminen auttaa laitteen uudessa käsin asentamisessa. Laitteistoresurssiasetuksista on löydettävä sellaiset, että ne eivät ole ristiriidassa yhdenkään olemassa olevan laitteen kanssa. Muiden laitteiden laitteistoresursseja voi tarkastella Ohjauspaneelista (engl. Control Panel) löytyvällä ominaisuudella Järjestelmä(engl. System), jonka välilehdeltä Laitehallinta (engl. Device Manager) voidaan tutkia eri laitteiden käyttämiä resursseja. Kaikki resurssit saa näkyviin tietokoneen ominaisuuksista (engl. Computer | Properties).
Jos ongelma ei selviä, niin ongelmasta kannattaa etsiä tietoa laitevalmistajan FAQ-sivuilta, koska jollakin muullakin on varmasti ollut samoja ongelmia kyseisen laitteen kanssa. Ongelmaan löytyy yleensä ratkaisu löytyy valmistajan FAQ-sivuilta tai muilta vastaavilta FAQ-sivuilta.
Modeemin lisääminen Windowsiin
Seuraavassa käydään läpi modeemin lisääminen Windowsiin. Modeemin lisäämisessä tulee eteen erilaisten protokollamääritysten lisääminen sekä soittoasetusten määritys, joten modeemin lisääminen eroaa jonkin verran muista lisättävistä laitteista.
Modeemin lisääminen onnistuu Windowsin Ohjauspaneelin (engl Control Panel) ominaisuuden Modeemi (engl. Modems) kautta.
Käyttöjärjestelmäversiosta ja jo asennetuista modeemeista riippuen alussa voidaan kysyä modeemin tyyppiä (PCMCIA modeemi (engl. PCMCIA modem card) tai Muu (engl. other)) tai käytettyyn puhelin linjaan liittyviä asetuksia. Seuraavat asennustoimet joudutaan tekemään kuitenkin jossakin vaiheessa, vaikka niiden järjestys olisi hieman toinen.
Jatkettaessa asennusohjelmaa eteenpäin joudutaan seuraavaksi valitsemaan annetaanko Windowsin tunnistaa modeemi vai määritelläänkö modeemin tiedot käsin. Jos halutaan Windowsin tunnistavan asennetun modeemin, niin seuraavan vaiheena on laitteen valinta. Oheisessa kuvassa on esitettynä laitteen valinta löydettyjen laitteiden listasta.
Tässä yhteydessä käydään kuitenkin läpi modeemin asetusten määrääminen käsin, joten valitaan käsin asentaminen. Seuraavaksi päästään valitsemaan modeemin valmistaja ja modeemin varsinainen tyyppi, kuten muidenkin laitteiden asentamisen yhteydessä. Jos modeemin ajurit ovat erillisellä levykkeellä, niin ne voidaan hakea painikkeen avulla.
Kun modeemin tyyppi on valittu ja hyväksytty, niin määritellään portti, johon laite on asennettu. Vaihtoehtoja ovat sarjaliikenne- (COM) tai rinnakkaisliikenneportit (LPT) sekä kannettavien tietokoneiden yhteydessä infrapunaportti.
Seuraavaksi joudutaan määrittelemään tietoja modeeminpuhelinsoittoa varten valinnalla . Painike määritysten lisäämiseen löytyy .
Annettavia tietoja ovat jokin nimi annettavilla asetuksille, alue koodi (suuntanumero ilman ensimmäistä nollaa), maan suunta (Finland 358) ja mahdollisesti ulkolinjan numerot, joita voi löytyä lähinnä työpaikalta. Ikkunasta löytyy muutamia muitakin asetuksia, mutta niiden pitäisi olla oletusasetuksilla oikeat, joten niihin ei puututa.
Tämän jälkeen modeemi on periaatteessa soittovalmiudessa. Kuitenkaan pelkkä modeemin asennus ei riitä, vaan meidän on määriteltävä sopiva protokolla eli yhteyskäytäntö, jotta ohjelmat voivat kommunikoida toistensa kanssa. Protokollan määrittämisestä enemmän luvussa Protokollamääritysten lisääminen Windowsiin.
Modeemin asennuksen jälkeen modeemilla soittaminen onnistuu joko Soitto-ominaisuudeksien (engl. Dial_Up Networking) avulla joko Resurssienhallinnasta (engl. Windows Explorer) tai Oma tietokone (engl. My computer)-ominaisuuden kautta. Jos kyseistä kuvaketta ei löydy mistään, niin Soitto-ominaisuudet täytyy asentaa Windowsin lisäosien joukosta. Apua asentamiseen löytyy luvusta Windowsin asennuksen täydentäminen.
Ensimmäiseksi valitaan Uuden yhteyden (engl. Make a New Connection) tekeminen, jossa esittelyn jälkeen voidaan jatkaa määrittämään yhteydenoton asetuksia. Yhteydelle voidaan antaa kuvaava nimi ja modeemin kohdassa täytyy olla valittuna jokin koneeseen asennettu modeemi. Jos modeemin tyyppi on väärä, niin se kannattaa vaihtaa oikeaksi.
Seuraavaksi määritellään suuntanumero, puhelinnumeron ja maakoodin, johon modeemilla ollaan soittamassa. Hyväksymällä numeroasetukset saadaan yhteyden asetukset käyttöön ja kaksoisnapauttamalla luotua yhteyskuvaketta päästään soittamaan haluttuun numeroon.
Soittamisen yhteydessä määritellään yhteyteen liittyvä salasanat ja käyttäjätunnukset, jonka jälkeen yhteyden oton pitäisi onnistua.
Protokollamääritysten lisääminen Windowsiin
Protokollamääritykset on laitettava kuntoon Windowsissa, jotta verkon yli toimivat sovellukset ymmärtäisivät toisiaan. Protokolla on siis eräänlainen yhteyskäytäntö, jonka asentaminen on välttämätöntä verkkoa hyväkseen käyttävien ohjelmien toimivuuden kannalta. Protokollan määrittämisen yhteydessä tullaan törmäämään muutamiin termeihin, joita seuraavissa kappaleissa selvennetään. Protokollan lisäämiseen törmätään myös verkkokortin asennuksen yhteydessä.
Protokollan määrittäminen aloitetaan ominaisuuden avulla. Ensimmäisellä välilehdellä on näkyvissä jo asennetut verkon komponentit eli verkkokortit, modeemit ja protokollat.
Uuden komponentin asentaminen aloitetaan valitsemalla asennettava verkon komponentti. Tässä tapauksessa asennettava komponentti on Protokolla (engl. Protocol). . Etukäteen tiedetään, että tarvittava protokolla on TCP/IP -protokolla, joka löytyy Microsoftin protokollien joukosta. Valitaan oikea protokolla, jonka jälkeen hyväksytään protokollan asennus.
Protokollan valitsemisen jälkeen on vielä laitettava kuntoon TCP/IP-protokolan ominaisuudet. Määritysten muuttaminen onnistuu valitsemalla protokolla aktiiviseksi, jonka jälkeen mennään muokkaamaan sen ominaisuuksia (engl. Properties). Avautuvassa ikkunassa on kuusi tai seitsemän erillistä välilehteä, joita seuraavassa tarkastellaan hieman tarkemmin.
IP-osoite (engl. IP-address) on osoite, joka yksikäsitteisesti määrittelee koneen sijainnin Internetissä. Samaa IP-osoitetta ei voi olla kahdella eri koneella käytössä! IP-osoite mahdollistaa sen, että koneeseen voidaan osoittaa yksikäsitteisesti verkon yli. Yliopistolla on käytössä DHCP- palvelu, joka määrittää väliaikaisen IP-osoitteen modeemilinjojen kautta yhteyden ottavalle koneelle.
Samaa palvelua käyttävät useimmat opiskelijaverkossa olevat tietokoneet, joten niihin ei tarvitse laittaa IP-osoitetta, jollei ole varma koneen osoitteesta. Asia kannattaa kuitenkin tarkistaa kyseisen verkon ylläpitäjältä!
IP-osoite koostuu neljästä osasta, joissa kahdessa ensimmäisessä määritellään verkko, jossa kone on ja kahdessa viimeisessä verkon aliverkon osoite. Osoite on siis muotoa 130.234.1.1, joka on tukki-koneen IP-osoite. Varmimmin kone saadaan toimimaan valinnalla Määritä IP-osoite automaattisesti (engl. Obtain an IP-address automatically), joka on valittuna oletuksena.
WINS–määritykset (engl. Configurations) ovat Windows-verkon nimipalvelua varten, joka antaa koneelle Windows nimen, joka näkyy kaikille muillekin Windows-verkossa oleville koneille. Määritykset ovat oletuksena oikein, joten niihin ei tarvitse koskea.
Yhdyskäytävä (engl. Gateway) on se osa, josta aliverkosta päästään ulos. Lähiverkon liittyminen suurempaan verkkoon tapahtuu juuri yhdyskäytävän kautta. Yhdyskäytävä kohtaan on merkittävä sen koneen IP-osoite, jonka kautta liittyminen suurempaan verkkoon tapahtuu. DHCP-palvelun ansiosta tätäkään ei tarvitse täyttää.
DNS –määritykset (engl. Configurations) toimivat miltei samalla tavalla, kuin WINS- määritykset. DNS palvelu on toimialueen (engl. Domain) nimipalvelu, jossa koneen IP-osoite yhdistetään johonkin selvempään nimeen. Kohdassa joudutaan määrittämään minkä toimialueen ja isännän (engl. Host) alaisuudessa ollaan ja luonnollisestikin sen koneen IP-osoite, jolta nimipalvelua pyydetään. Tämänkin kohdan voi jättää täyttämättä, koska se saadaan DHCP-palvelun ansiosta automaattisesti.
Lisäksi protokollamäärityksissä on muutama sivu, joiden merkitykseen tässä ei puututa. Vaikka asetuksia ei välttämättä jouduta muuttamaankaan DHCP-palvelun vuoksi, niin eri valintojen merkitys on hyvä tietää. Määrityksiin joutuu yleensä koskemaan, kun joitakin ongelmia ilmenee.
Asetusten määrittämisen jälkeen voidaan hyväksyä protokollan ominaisuudet, jonka jälkeen poistutaan verkon asetuksista. Lopuksi Windows on vielä käynnistettävä uudelleen, jotta asetukset tulisivat voimaan.