#include "pohja.wmltmpl"

<doctitle "Ohjeita laitteiden asennukseen - Demo 1">

<h1>Ohjeita laitteiden asennukseen - Demo 1</h1>

<p>Seuraavassa ohjeita mitä pitää ottaa huomioon muisteja ja kovalevyjä asennettaessa.</p>

<h2 id="muisti">Muistin lisääminen</h2>

<ul>
<li>Tarkista mahtuuko koneen muistipaikkoihin vielä muistia.</li>

<li>Tarkista kuinka paljon tarvitset muistia. Muistin määrä kerrotaan
megatavuissa (Mt tai MB). Esimerkiksi Windows XP vaatii käytännössä
vähintään 256 megatavua muistia, mieluiten 512 MB.</li>

<li>Tarkista emolevyn ohjekirjasta minkämallisia muisteja tarvitset.
Todennäköisesti kyseessä on DIMM-kantaan sopiva muisti. RIMM-tyyppisiä
kampoja tarvitaan vain kalliissa erikoiskoneissa ja SIMM-tyyppisiä kampoja
vanhoissa Pentium- ja 486-emolevyissä. Kannettavissa tietokoneissa käytetään
yleensä SO-DIMM-tyyppisiä kampoja. Nämä käsitteet määrittävät muistin
fyysisen koon. Selvitä myös kuinka monta muistipaikkaa koneessasi on.</li>

<li>DIMM-kampojen muistipaikkojen vieressä olevat pidikkeet täytyy avata ennen asentamista
eli painaa pystyasennosta vinoon sivulle. <a href="sdramdimm.jpg">DIMM-kammat</a> menevät paikoilleen suoraan ylhäältä
päin emolevyyn muistipaikkaan painaen. Kampoja käsitellessä pidä vain reunoilta kiinni ja
vältä muistipiireihin koskemista. Kamman liittimet menevät muistipaikkojen koloihin 
vain toisinpäin. Tarkista että kammassa olevat kolot menevät muistipaikoissa olevien 
kohoumien kohdalle. Paina peukaloilla muistikamman reunasta. Joskus muistit menevät vaivattomasti paikoilleen ja pidikkeet nousevat
pystyyn, mutta jos täytyy käyttää hieman voimaakin.</li>

<li>Tarkista minkätyyppinen muisti on. Nykyään vaihtoehtoina ovat SDRAM,
DDR ja RDRAM. Useimmiten koneissa käytetään DDR (Double Data Rate) muistimoduleja.
Hieman vanhemmissa koneissa käytetään SDRAM-tyyppistä muistia. Näistä molemmat
sopivat DIMM-kantaan. RDRAM-tyyppisiä muisteja on vain RIMM-kantoihin. 
Näiden yhteensopivuus omaan koneeseen kannattaa varmistaa emolevyn
manuaalista ja muistipiirin tiedoista. 
</li>

<li>
<p>Tarvittava nopeus selviää taas manuaalista tai
tutkimalla jo sinulla ennestään olevia muisteja. Nopeus
saattaa löytyä muistikamman sarjanumeron lopusta. Tyypillisesti nopeus
kerrotaan megahertseinä. Jossain tapauksissa muistikammasta löytyy myös 
ns-merkintä (joka saattaa vastaa tiettyä megahertsimäärää, voi laskea 
<samp>f = 1 / T</samp>), mutta valitettavan usein kammasta ei löydy
minkäänlaista merkintää. Tällöin täytyy katsoa kamman paketista, että 
nopeus on oikeaa luokkaa. Seuraavassa taulukossa erilaisten nopeuksien
vastaavuuden kellotaajuuteen nähden:</p>

<table>
<tr><th>MHz</th><th>Standardi</th><th>Kampatyyppi</th></tr>
<tr><td>66 MHz</td><td>PC66</td><td>SDRAM-DIMM</td></tr>
<tr><td>100 MHz</td><td>PC100</td><td>SDRAM-DIMM</td></tr>
<tr><td>133 MHz</td><td>PC133</td><td>SDRAM-DIMM</td></tr>
<tr><td>266 MHz</td><td>PC2100</td><td>DDR-DIMM</td></tr>
<tr><td>333 MHz</td><td>PC2700</td><td>DDR-DIMM</td></tr>
<tr><td>400 MHz</td><td>PC3200</td><td>DDR-DIMM</td></tr>
<tr><td>800MHz</td><td>PC800</td><td>RDRAM-RIMM</td></tr>
<tr><td>1066 MHz</td><td>PC1066</td><td>RDRAM-RIMM</td></tr>
</table>

<p>
DDR-muistimoduulit tukevat jopa 266, 333 tai 400 MHz:n nimellistä nopeutta
(PC2100, PC2700 ja PC3200). Todellinen kellotaajuus on puolta pienempi,
mutta kaistaleveys kaksinkertainen verrattuna SDRAMiin. RDRAM-tyyppiset 
muistit menevät jopa 800 ja 1066 MHz:n nopeuksiin. Näissä
muisteissa kuitenkin kapea 16-bittinen kaista rajoittaa tiedonkulkua.
</p>

</li>

<li>Vanhoja SIMMejä asentaessa älä käytä raakaa
voimaa. SIMMit menevät paikalleen vain oikein päin hieman
vinosti asennettuina. Simmien toisessa reunassa on pieni loveus
joka osoittaa miten päin piiri on asennettava. Napsauta piiri
tukevasti paikalleen pidikkeiden varaan. DIMMejä ei asenneta
vinottain vaan ne painetaan pidikkeeseen suoraan.</li>

<li>Kone tunnistaa automaattisesti lisätyn muistin. Joissakin
vanhemmissa koneissa (386, 486) voit joutua säätämään BIOSin setupista
välimuistin ymmärtämää muistin
määrää. </li>

</ul>


<p>Lisätietoa muisteista ja muistin lisäämisestä:</p>
<ul>
<li><a href="http://www.kingston.com/tools/umg/default.asp">Ultimate Memory Guide</a></li>
<li><a href="http://www.pcguide.com/proc/physinst/ram-c.html">Memory Module Physical Installation Procedure</a></li>
</ul>

<h2 id="jumper">IDE-kiintolevyn ja CD-ROM-aseman asentamisesta</h2>

<p>Konetta kasattaessa on tarkoitus asentaa kiintolevy ja CD-ROM-asema
samaan IDE-kaapeliin, joka taas kytketään emolevyyn. Normaalisti kannattaa pyrkiä asentamaan CD-ROM-asema ja kovalevy eri IDE-kaapeliin. 
Joissakin tapauksissa samassa kaapelissa oleva CD-ROM-asema voi hidastaa kovalevyn toimintaa. Jos koneessa on kuitenkin
useita IDE-laitteita, niin eri IDE-kaapeliin asentaminen ei tule välttämättä kysymykseen.</p>

<ul>

<li>Kirjoita ylös <a href="kovalevyalta.jpg">kiintolevyn päällä lukevat ohjeet</a> ja tarkat tekniset tiedot. Laita talteen kiintolevyn valmistaja,
kiintolevyn tarkka tyyppimerkki, jumpperointiohjeet , tiedot kiintolevyn fyysisistä
ominaisuuksista eli sektorien (sectors), lukupäiden (heads) ja sylintereiden (cyls) lukumäärät ja kiintolevyn tallennuskapasiteetti.
</li>
<li>Asentaessasi uutta kovalevyä tarkista laitteiden jumpperoinnit. Jumpperoinnilla asetaan laitteen tila sellaiseksi,
että se kykenee yhteistyöhön muiden laitteiden kanssa. Yhteen IDE-kaapeliin voi liittää kaksi laitetta,
joista toinen pitää olla määritelty toimimaan Isäntä-asemana (Master) ja toinen Orja-asemana (Slave). Nämä saa
määriteltyä kovalevystä löytyvillä jumppereilla tai dip-kytkimillä. Laitteen päälle on yleensä printattu/painettu
ohjeet jumpperoinnista. Jumppereille on myös olemassa ns. tyhjiä paikkoja (Spare), jotka eivät vaikuta kovalevyn
toimintaan, mutta toimivat varastopaikkoina helposti katoaville jumppereille. 


<ul><li>Jos IDE-kaapeliin tulee vain yksi laite on se jumpperoitava Isäntä (Master) -tilaan, ellei laitteen käyttöohjeessa
neuvota toisin.</li> 
<li>Jos IDE-kaapelissa on ennestään jo yksi laite niin jumpperoi uusi lisättävä laite Orja (Slave) -tilaan ja varmista
että vanha laite on Isäntä (Master) -tilassa. Yleensä tärkeämpi laite eli esimerkiksi kovalevy on syytä laittaa Master-
tilaan ja toissijainen laite eli esimerkiksi CD-ROM-asema Slave-tilaan.
</li>

<li>Jos laitteet eivät suostu toimimaan yhdessä, Master/Slave-asetuksien vaihtaminen toiseen järjestykseen saattaa auttaa.</li>
<li>Cable Select -vaihtoehto on sellaisia tapauksia varten, että käytetään erikois-IDE-kaapelia, jonka avulla jumpperointi
tehdään automaattisesti.</li>

</ul>

</li>


<li>Uudet koneet tunnistavat heti käynnistyksen yhteydessä kiintolevyn. 

<ul>
<li class="apu">
Vanhemmissa koneissa täytyy BIOSin setupiin syöttää kovalevyn fyysiset tiedot, jotta sitä päästään käyttämään. Käy syöttämässä
BIOSissa tarvittavat tiedot kovalevystä. BIOSiin pääset painamalla DELETE-näppäintä käynnistyksen yhteydessä. Viesti
näppäimen painamisesta tulee pian käynnityksen jälkeen näytölle. Tarvittavat faktat löytyvät kovalevyn päältä.
</li>

<li class="apu">BIOSista näkyvillä on ensimmäiseksi valikko, josta pitää valita <strong>Standard CMOS Setup</strong>. Valinnan jälkeen mennään
tarkistamaan kiintolevyn tiedot kohdasta <strong>Hard disk</strong>. Asentamasi kiintolevyn tietojen pitäisi löytyä <strong>Primary Master</strong> riviltä. Tarkista, että ylöskirjoittamisi tiedot ovat oikein: <samp>Cyln(Sylinterien lukumäärä)</samp>,
<samp>Head (Lukupäiden lukumäärä)</samp> ja <samp>Sect (Sectoreiden lukumäärä)</samp>. <samp>Mode</samp>-asetus pitää kaikilla
nykyaikaisilla kiintolevyillä olla <strong>LBA</strong>. Kun asetukset ovat oikein tulee kiintolevyn kooksi sama kuin oli ilmoitettu
kiintolevyn päällä. 
Jos olet muuttanut tietoja, niin poistu ja tallenna tiedot valinnalla <strong>Save &amp; Exit setup</strong>. Valinnan jälkeen näkyviin tulee kysymys <strong>Save to CMOS and Exit (Y|N)</strong>, jonka voi hyväksyä valinnalla <samp>y</samp>. 
Muussa tapausessa voit poistua tallentamatta tietoja (<samp>Exit Without Saving</samp>).
</li>
</ul>

</li>

<li>Kiintolevyn löydyttyä on seuraavana vaiheena kiintolevyn osiointi ja formatointi. Nämä vaiheet tehdään kuitenkin vasta
seuraavissa demoissa. Voit kuitenkin yrittää antaa koneen käynnistyä kiintolevyltä niin näet millaisen 
virheilmoituksen saat, kun kiintolevyä ei ole alustettu.
</li>

<li>Uudet koneet tunnistavat heti käynnistyksen yhteydessä CD-ROM-aseman ja näyttävät sen tiedot näytöllä. 
Windows-löytää CD-ROM-aseman kuitenkin vaikka siitä ei erityisempää mainintaa koneen käynnistyessä tulisikaan.
<ul>
<li class="apu">DOS-ympäristössä CD-ROM-aseman käyttäminen vaatii erityisten ajurien asentamista.
</li>
</ul>

</li>

</ul>


<p>Lisätietoa kovalevyn ja romppuaseman asentamisesta:</p>

<ul>
<li><a href="http://www.pcguide.com/proc/physinst/hdd-c.html">Hard Disk Drive Physical Installation Procedure</a></li> 
<li><a href="http://www.pcguide.com/proc/config/hdd-c.html">Hard Disk Drive Connection Procedure</a></li> 
</ul>

<h2>Serial ATA-levyn asennus</h2>

<p>Serial ATA-levyn asennus on huomattavasti helpompaa kuin tavallinen IDE-väyläisen kovalevyn
(Parallel ATA).</p>

<ul>
<li>Kytke virtälähteestä tuleva <a href="http://www.comtop.com/Products/ACDC_powercable/11W3-S6110-6IN.jpg">Serial ATA-laitteeseen sopiva virtajohto</a> kovalevyyn. Saatat joutua käyttämään <a href="http://www.tadara.com/images/hdd-serial-ata-power.jpg">adapterikaapelia</a> ellei virtalähteessä
ole suoraan sopivaa liitintä. Joissain emolevyissä on vanhanmallinen ja uudenmallinen virtaliitin.</li>
<li>Kytke <a href="http://www.mdgroup.ru/mdnet/userdata/29_32/img/sata1.jpg">SATA-datakaapeli</a> (<a href="http://www.scsi-cables.com/images-large/SATA-Signal-Cable-1.jpg">toinen kuva</a>) <a href="http://www.ixbt.com/storage/serial-ata/sata_conn_big.jpg">emolevyn
SATA-liittimeen</a> ja toinen pää kovalevyn liittimeen. Liittimiä ei voi kytkeä väärinpäin.</li>
<li>Ellei SATA-ohjain huomaa uutta levyäsi, niin mene ohjaimen BIOSin asetuksiin (tulee emolevyn
BIOS-ruutujen jälkeen) ja määrittele kovalevyille ryhmittely siten, että uusi kovalevy tunnistetaan
omaksi erilliseksi levykseen (kts. SATA/RAID-ohjaimen ohjekirja tai emolevyn manuaali).</li>
<li>Saatat ehkä joutua asentamaan käyttöjärjestelmääsi SATA-ohjaimen ajurin CD:ltä ja 
mahdollisesti päivittämään käyttöjärjestelmääsi ja BIOSia isojen levyjen varalta.</li>
</ul>