1 SQL (STRUCTURED QUERY LANGUAGE)

SQL (Structured Query Language) on standardoitu ja laajimmin käytössä oleva relaatiotietokantojen yhteydessä käytettävä kieli. Ensimmäinen versio SQL:stä syntyi jo vuonna 1974, kun IBM:n San Josen tutkimuslaboratoriossa kehitettiin SEQUEL-kieli. Myöhemmin SEQUELia uudistettiin ja sen nimi muutettiin SQL:ksi. Ensimmäinen virallinen standardi SQL:lle tuli vuonna 1986. Vuonna 1989 standardiin hieman lisäiltiin ominaisuuksia ja julkistettiin ns. SQL92 viimein vuonna 1992. SQL99 on uusin vuonna 1999 julkistettu versio SQL-kielestä.

SQL ei ole pelkästään kyselykieli, kuten voisi nimestä yrittää päätellä. Kieli sisältää ominaisuudet:

1. tietokannan rakenteen määrittelyyn ja muuttamiseen
2. kyselyjen tekemiseen
3. tietojen lisäämiseen, muuttamiseen ja poistamiseen
4. valtuuksien ja turvallisuuden hoitamiseen
5. tapahtumankäsittelyn ohjaamiseen
6. upotetun SQ

L:n ja kohdistimien hallitsemiseen

SQL:ää käytetään mm. seuraavin monin eri tavoin ja eri yhteyksissä:

1. Vuorovaikutteisesta SQL:ää (engl. interactive SQL), jota käytetään antamalla SQL-käskyjä omassa ikkunassaan ja vastaukset saadaan suoraan omaan ikkunaansa.
2. Upotetussa SQL:ssä (engl. embedded SQL), jossa SQL-käskyt upotetaan ohjelmointikieleen tai sovellus/raporttikehittimeen. Vastaukset saadaan suoraan ohjelmointikielen muuttujiin
3. Dynaamisessa SQL:ssä (engl. dynamic SQL), jossa SQL-käskyjä luodaan dynaamisesti ohjelmakoodissa ja lähetetään generoitu SQL-käsky tietokantajärjestelmälle käännettäväksi ja suoritettavaksi