Esitellään lyhyesti esteettömyyden eri määrittelytapoja ja osa-alueita. Pohditaan muutoksia, joiden vuoksi perinteinen näkemys esteettömyydestä vammaisuuteen liittyvänä tai vähemmistöjen kysymyksenä on riittämätön. Tavoite on avata lukijalle keskeisiä käsitteitä ja ajatusta teknologian mahdollisesta sosiaalisesta lisäarvosta
Sisällöntuotanto ja informaatioteknologia ovat välineitä toteuttaa niitä käyttävien ja hallinnoivien ihmisten arvoja.
Sisällöntuotanto, esteettömyys, vammaisuus, toimintarajoitteisuus, digitaalinen kuilu, universaali saavutettavuus, ihmiskäsitys.
Yleensä esteettömyys on liitetty vammaisen tai toimintarajoitteisen henkilön osallistumismahdollisuuksiin. Vammaisuus ja toimintarajoitteisuus ovat suhteessa ympäristöön, jossa toimitaan. Kun tehtävät vaikeutuvat tai oma suorituskyky muuttuu, yhä useampi huomaa rajallisuutensa. Kaikkivoipaa ihmistä ei olekaan. Tieto- ja viestintäteknologia ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia, mutta myös uusia vaatimuksia, ja esteettömyyttä määritetään jatkuvasti uudelleen yhteisöjen ja yksilön toimissa. Tietoyhteiskuntakehityksessä sisällöntuotanto on nousemassa jäävuorenhuipuksi, kun toteutetaan tasavertaisen osallistumisen ideaa. Universaalit suunnittelumenetelmät näyttäisivät olevan yksi mahdollisuus ottaa huomioon ihmisten ja toimintatilanteiden moninaisuutta. Menetelmien tueksi tarvitaan kuitenkin monipuolista osaamista ja perusarvojen selvittämistä.
Esteetön sisällöntuotanto sisältää kaksi monitulkintaista käsitettä, joista kumpikin elää ja muuttuu koko ajan. Osana yhdessä toimimista ne ovat kuitenkin yhtä vanhoja kuin ihmislaji: jokainen tahtoo toimia ja tarvitsee myös elämyksiä ja tarinoita. Näytelmäkirjailija Bernard Shaw'n näkemys teatterin mahdollisuuksista ja rajoituksista vuodelta 1912 sisältää varsin kattavasti myös sähköisen sisällöntuotannon peruskysymykset mukaan lukien esteettömyyden.
"En valitse menetelmiäni. Sadat teatteriesityksen yhteydessä huomioon otettavat seikat pakottavat minut niihin: kunnan määräämät lait suojasta tulipalovaaraa ja onnettomuuksia vastaan, joita teatterin on noudatettava, teatteriliikkeen talous, näyttelijätaiteen luonne ja rajoitukset, yleisön kyky ymmärtää, mitä se näkee ja kuulee, käsillä olevan näytelmän esittämisen yhteydessä olevat satunnaiset olosuhteet."
"Minun on ajateltava taskuani, näytelmän rahoittajan taskua, näyttelijöiden taskua, yleisön taskua, kuinka kauan yleisöä voi pitää istumassa teatterissa ilman lepoa ja virvoituksia, esittäjien äänen voimakkuutta, takalehterillä istuvan pojan näköä ja kuuloa, sillä tämän pojan oikeus päästä täysin osalliseksi näytelmästä on yhtä pyhä kuin miljoonikon, joka istuu aitiossa tai nojatuolissa."
"Minun on otettava huomioon teatterin vuokrat, korkomäärä, joka on tarpeellinen houkutellakseen kapitalisteja uskaltautumaan teattereiden rahoittamiseen, raja, johon saakka taiteen magia pystyy murtamaan kaupallisen kunnianhimon, kunnian ja ihmisyyden määräämät puitteet, tehtävät, jotka voin antaa kanssataiteilijalleni, näyttelijälle: lyhyesti kaikki tekijät, jotka on otettava laskuihin, ennekuin näytelmän teatteriesitys muodostuu käytännöllisesti mahdolliseksi tai puolustettavaksi, tekijät, joita jotkut eivät milloinkaan ota huomioon ja jotka toiset yhdistävät työhönsä melkein yhtä itsetiedottomasti kuin he hengittävät ja sulattavat ruokansa." (1)
Shaw ottaa huomioon taloudelliset, esteettiset, lainsäädännölliset sekä eettiset vaatimukset ja mahdollisuudet. Hän kuvailee fyysistä esteettömyyttä: yleisön jaksamista ja takalehterin pojan osallisuutta. Hän ottaa huomioon taloudellisen esteettömyyden eli eri osapuolten taskut. Hän muistaa myös psyykkisen esteettömyyden, johon kuuluu yleisön kyky ymmärtää. Lisäksi Shaw väläyttää näkymätöntä työtä, joka usein on luovan ihmisen yksinäinen tehtävä.
Esteettömyyttä määritellään myös Stakesin palvelusanastossa: esteettömyysperiaate on periaate, jonka mukaan rakennetun ympäristön, tuotteiden ja palvelujen tulee tukea toimintarajoitteisen henkilön itsenäistä suoriutumista. Esteettömyysperiaate tarkoittaa sitä, että pyritään selviytymiseen ilman apuvälineitä. Esteettömyyden käsite on viime aikoina laajentunut asumisen esteettömyydestä siten, että se sisältää myös palvelujen, viestinnän ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen esteettömyyden, esimerkiksi esteettömät www-sivut tai julkisen liikenteen matalalattiabussit. (2)
Esteettömyys voidaan jakaa muun muassa fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen osa-alueeseen.
Vammainen ja toimintarajoitteinen ihminen tarkoittaa (tässä suosituksessa) kaikkia niitä ihmisiä, joiden kyky toimia on rajoittunut vamman tai sairauden vuoksi. Vammaisuutta ei siis käsitetä yksinomaan jonkin yksittäisen ryhmän nimikkeeksi. Vammaisuutta ei myöskään nähdä diagnoosipohjaisena määritelmänä. Vammaisuus tai toimintarajoitteisuus on aina suhteessa johonkin toimintaan ja ympäristöön. (3)
Esteettömyyden käsitykset vaihtelevat määrittelijän tavoitteiden ja yhteiskunnallisen tilanteen mukaan;. Esteettömyys voi eri käsitysten mukaan olla muun muassa
Aikaisemmin esteettömyyttä pidettiin vain apuvälineteknologian kysymyksenä (Assistive Technology, AT), ja ensisijaisesti tarkasteltiin sitä, miten hyvin tuote soveltuu vammaisten käyttäjien erityistarpeisiin. Suppeana toimialana AT on kuitenkin seurannut varsin hitaasti teknisiä muutoksia. Tietotekniikan raju yleistyminen uusine mahdollisuuksineen ja ongelmineen onkin tuottanut suuren haasteen ikääntyville ja vammaisille ihmisille. (4)
Yhtäältä tekniikka avaa uusia mahdollisuuksia laajoihin tietovarantoihin, yhteyksien pitoon rajattoman monien ihmisten kanssa ja vapaaseen liikkumiseen internetissä. Uusia ratkaisuja kehitetään vanhoihin ongelmiin, esimerkiksi liikkumiseen ja suunnistautumiseen rakennetuissa ympäristöissä. Toisaalta tietotekniikka voi tuottaa uusia ongelmia, ja joustamattomat toteutukset saattavat estää vammaista henkilöä käyttämästä laitteita tai ohjelmistoja. Osalle vammaisista tietoyhteiskunnan yleisten palvelujen ja tiedon tarjonta on lisännyt osallistumismahdollisuuksia, osalle tietotekniikan myötä näyttää koituvan yhä suurempi uhka jäädä tarjonnasta sivuun. (5)
Syrjäytymisvaaran aiheuttavat vammaisten ja ikäihmisten tulevaisuuden näkymien muuttuminen sekä teknologinen muutosvauhti, joka vaatii yhä useampien uusien tuotteiden ja palvelujen käyttäjiltä paljon osaamista. Kun vaatimukset lisääntyvät, voivat itse asiassa kaikki, vammaisten ja ikääntyvien ohella, kohdata erilaisia saavutettavuuongelmia. Kehittyvän tietoyhteiskunnan kriittiseksi laatutavoitteeksi on tullutkin universaali saavutettavuus (Universal Access). (4)
Universaali saavutettavuus tarkoittaa laajaa tarvetta ottaa huomioon monimuotoisuuden vaatimukset:
Ohjelmistojen käyttöliittymien suunnittelussa vuorovaikutteisuus on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana oleelliseksi osaksi käytettävyyttä. Tässä ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksessa yleinen esteettömyys merkitsee uutta suunnittelun näkökulmaa, joka tunnistaa, kunnioittaa ja arvostaa laajaa kirjoa inhimillisiä kykyjä, taitoja, tarpeita ja arvotuksia sekä pyrkii mukautumaan niihin tietotekniikkatuotteissa ja käyttöympäristöissä. Tämä poistaa tarpeen erityisominaisuuksiin ja edistää samalla yksilöllistämistä, tasokasta vuorovaikutusta ja käyttäjän hyväksyntää. Kysymys ei ole yhden kaikille sopivan käyttöliittymän kehittämisestä, vaan sellaisten tuotteiden suunnittelemisesta, jotka mukautuvat sopiviksi mahdollisimman laajalle käyttäjäjoukolle. (4)
Osallisuus informatioteknologian eduista on koettu niin tärkeäksi, että 1990-luvulla alkanut keskustelu bittikuilusta tai digitaalisesta jaosta (Digital Divide) jatkuu edelleen. OECD (2000) esitti, että laitteiden yleistyttyä digitaalista jakoa ehkäisevät parhaiten sisällöntuottajat ja opettajat. (6) Keskustelun painopiste onkin siirtynyt tekniikasta ja laitteista osaamiseen, verkottumiseen ja sisältöihin.
Opetusministeriön (2002) mukaan sisältötuotanto on pääasiassa sähköisille viestimille laaditun kulttuurin, dokumenttien, opetuksen, tutkimuksen, viihteen tai markkinoinnin ohjelmasisällön tuottamista ja siihen liittyvää palvelu- ja liiketoimintaa. Kyse on lähinnä digitaalisesta audiovisuaalisuuteen painottuvasta tiedosta ja kulttuurisen luovuuden tuotteistamisesta. (7) On esitetty, että sisällöntuotanto eroaa verkkopalvelusta sisällön tuottamiselle ominaisen luovan työpanoksen ja käyttäjälle tarjottavan elämyksellisyyden vuoksi. Palvelu voi pelkistetyimmillään olla yksinkertainen lomake tai ohjelmoitu toiminta, joka rekisteröi esimerkiksi napinpainalluksella annetut vastaukset. Esteettömän sisällöntuotannon kannalta keskeistä on toimintojen saavutettavuus, joten Essi-aineistossa sisällöntuotantoon kuuluvat myös verkkopalvelut.
Bernard Shaw'n ajan teatterituotantoon rinnastettuna sähköisten sisältöjen ajalle on luonteenomaista roolien välisten rajojen huokoistuminen. Tietointensiivisessä yhteiskunnassa informaation tuottaminen ja käyttäminen ovat lukemisen ja kirjoittamisen kaltaisia kansalaistaitoja. Elinikäisen oppimisen vaatimus häivyttää työn ja vapaa-ajan rajan, ja yhä useampi toiminta toteutetaan verkossa. Asiakaslähtöisyys vaatii yrittäjää asettumaan asiakkaan asemaan. Ihmisten välinen vuorovaikutus tai dialogisuus on onnistumisen välttämätön perusta. Shaw'n mainitsemat "kunnian ja ihmisyyden puitteet" joutuvat koetukselle.
Ihmiskeskeinen suunnittelumenetelmä ei vielä takaa tietojärjestelmän käyttäjäystävällisyyttä, vaan ratkaisevassa asemassa ovat suunnittelijoiden käsitykset lopputuotetta käyttävistä ihmisistä. Isomäen (2002) mukaan useimpien suunnittelijoiden kuva tuotteen käyttäjistä on liian pinnallinen tai suppea. Ihmistä kuvataan yritystalouden, tietotekniikan tai työprosessien kautta. Ihmisen piirteet hahmotetaan osana teknologiaa. Ihmistä kuvataan oppijana, tai käyttäjän toimintatapoja etsitään tietotekniikka-alan ammattilaisten omien toimintatapojen avulla. (8)
Ihmiskuva on tietojärjestelmien suunnittelun malleissa osoittautunut yhdeksi ongelmallisimmaksi selvitettäväksi, ja se jää usein kokonaan määrittelemättä. Tutkija ehdottaakin tietojärjestelmien rakentamisen perustaksi kokonaisvaltaista holistista ihmiskäsitystä. Holistinen, ihmiskeskeinen näkemys hahmottaa ihmisen ajattelevana, fyysisenä, tuntevana, tahtovana, sosiaalisena ja kulttuurisena olentona. (8)
Esimerkki kokonaisvaltaisesta ihmiskäsityksestä on Lauri Rauhalan (1989) holistinen ihmiskäsitys, jossa ihmisen olemisen perusmuodot ovat
Näkemyksessä korostuu ihmisen eri olemuspuolien kietoutuneisuus toisiinsa ja olemassaolon kiinteä suhde todellisuuteen (situationaalisuus). Yhteisiä piirteitä Rauhalan näkemysten kanssa on Timo Järvilehdon (1994) eliö - ympäristö-järjestelmän käsitys ihmisen ja ympäristön yhteenkuuluvuudesta. (10)
Kasvatus- ja hoitoalalla ihmiskäsitys on toiminnan perusta ja yksi koulutuksen osa-alue, mutta teknisen tuottajan koulutuksessa se usein jää vähälle huomiolle. Tuotantoryhmissä ja tiimeissä erilaiset tieteenala-, ammatti- ja yksilökohtaiset käsitykset ovat parhaimmillaan sitä rikkautta, jolla tehdään hyviä tuotteita monimuotoiselle käyttäjäkunnalle. Toisaalta näkemyksiä ei aina jaeta tasavertaisesti: joku voi esimerkiksi pyrkiä ohjailemaan muita tai resurssien niukkuuteen vedoten osa ajatuksista jätetään huomiotta.
Esteettömyyden toteuttaminen on yksi tuottamisen ja valmiin tuotteen laatutekijä. Onnistumista helpottaa, jos kaikki tuottamiseen osallistuvat tiedostavat esteettömyyden edut ja toteutustavat. Aluksi riittää, että tutustuu yhteen suositukseen ja alkaa toteuttaa sitä. Kun on päästy alkuun, on helpompi vähitellen laajentaa tietämystään ja teknistä osaamistaan.
