Tietoliikennelaitteet

Internetin suosio kasvaa vuosi vuodelta. Luultavasti tämän hetken tärkeimpiä lisälaitteita ovat modeemit, ISDN-kortit ja verkkokortit, joilla mahdollistetaan eri nopeuksiset verkkoyhteydet ja pääsy Internetiin.

Modeemit

Modeemi-nimi tulee sanoista modulator-demodulator. Modeemi on laite, joka muuntaa tietokoneen antaman binäärimuotoisen datan puhelinjohdossa liikkuvaksi analogiseksi äänisignaaliksi. Modeemi tietenkin myös osaa vastaanottaa tälläisen signaalin ja edelleen muuntaa sen tietokoneen ymmärtämäksi digitaaliseksi binääridataksi.

Modeemi on useimmiten erillinen liitäntäkortti, joka sijoitetaan tietokoneen ISA- tai PCI-väylään. On olemassa myös ulkoisia modeemeja, jotka liitetään sarjaliitännän kautta tietokoneeseen.

Modeemien siirtonopeus ilmoitetaan bitteinä sekunnissa eli esim 56000 bps (bits per second). Tätä yksikköä ei saa sekoittaa monesti modeemien yhteydessä käytettyyn baudiin. Baud tarkoittaa kuinka monta signaalitason muutosta esim. puhelinlinjalla liikkuvassa äänisignaalissa tapahtuu. Tämä ei ole suoraan sama asia kuin siirrettävien bittien määrä!

Modeemin ja tietokoneen väliseen kommunikointinopeuteen vaikuttaa ns. päätelaitenopeus, joka voi olla esimerkiksi 115200 bps. Modeemin nopeus on kuitenkin vain 56000 bps. Siirtäessään dataa puhelinlinjalla modeemi yleensä myös pakkaa siirrettävän tiedon pienempään tilaan. Siirtäessään puhelinlinjalla 56000 bps modeemi saattaa kuitenkin oikeasti tietokoneen kannalta siirtää lähes 115200bps jos tieto on pakkautunut tarpeeksi tehokkaasti. Tästä johtuen päätelaitenopeus pitää aina olla suurempi kuin modeemin fyysinen nopeus. Erilaisia pakkaustapoja on monia ja niihin yleensä liittyy myös monimutkaisia virheenkorjaustapoja. Tunnetuimpia pakkausprotokollia ovat v.42, v.42bis ja MNP.

Modeemeilla on myös oma kielensä, jota ei nykyään enää juurikaan tarvitse käyttää. Hayes Microcomputer Products, Inc -niminen yhtiö kehitti modeemien alkuaikoinan AT-komentokielen, jolla se ohjasi modeemejaan. Muut valmistajat omivat saman kielen ja siitä syntyi yleinen standardi modeemien ohjauksessa.

Lähes kaikista modeemeista löytyy myös fax-toiminto. Sopivalla ohjelmistolla ja modeemilla varustettu tietokone pystyy vastaanottamaan ja lähettämään faxeja aivan kuin tavallinen faksi. Tietenkin tarvitaan myös tulostin ja kuvanlukija jos halutaan saapuneet faksit paperille tai lähettää edelleen paperilla oleva dokumentti.

Modeemien sisältämä ohjelmisto, joka määrittää modeemin ymmärtämät siirtoprotokollat, voidaan monesti päivittää samaan tapaan kuin tietokoneen oma BIOS-ROM.

Customer: "The modem keeps saying 'No Dial Tone.'"

Tech Support: "Is it plugged into a phone jack?"

Customer: "It has to be plugged into a phone jack?"

Tech Support: "Yes."

Customer: "Is there any other way to do it? I don't have a phone jack in that room."

Modeemiyhteyksiin määriteltyjä siirtoprotokollia:

Protokolla

Siirtonopeus

Bell 103

300 bps

CCITT V.21

300 bps

Bell 212A

1,200 bps

ITU V.22

1,200 bps

ITU V.22bis

2,400 bps

ITU V.29

9,600 bps

ITU V.32

9,600 bps

ITU V.32bis

14,400 bps

ITU V.34

36,600 bps

ITU V.90

56,000 bps

ISDN (integrated services digital network)

ISDN on digitaalisen puhelinliittymän kautta saatava tavallista modeemiyhteyttä nopeampi yhteys. ISDN-yhteys tuo mukanaan kaksi linjaa, joista toista voi käyttää dataliikenteeseen ja toista tavalliseen puhelinliikenteeseen. Tarvittaessa molemmat linjat voidaan valjastaa dataliikenteen käyttöön jolloin myös siirtonopeus kaksinkertaistuu.

ISDN-liittymän nopeus on 64 kbs yhdellä linjalla ja 128 kbs, jos molemmat linjat ovat käytössä.

ISDN-yhteys muodostetaan erillisellä ISDN-kortilla, joka on joko ns. passiivi- tai aktiivikortti. Passiivikortti ei sisällä omaa prosessoria, vaan yhteyden vaatiman työn tekee koneen oma prosessori. Aktiivikortissa on oma prosessori, joka siirtää turhaa taakkaa pois koneen omalta suorittimelta.

Verkkokortit

Verkkokortti vaatii, että huoneistoon on vedetty erityisesti tietoliikenneyhteyttä varten sopiva parikaapelointi tai koaksiaalikaapelointi. Nykyisissä verkkokorteissa käytetään enimmäkseen parikaapeliliitäntää eli RJ-45-liitintä. Verkkokortin kautta yhteys on ns. kiinteä yhteys.

Siirtonopeus riippuu verkkokortin ja verkon kapasiteetista, mutta on yleensä 10 Mb/s. Uusimmat verkkokortit tukevat myös 100 Mb/s nopeutta, jos sellainen on tarjolla.

Yleisimpiä verkkokortteja ovat NE2000-yhteensopivat kortit.

Someone called my teacher (who is also a consultant) for a network contract. The guy was complaining of endless timeout errors and slow performance, even though his network was small (25-30 computers) and had decent equipment. So my teacher showed up, and, to his great surprise, found that every cable (10baseT - cat5) had various numbers of knots tied in each end. Not small, loose knots but real tight ones. Some of the cables had over 20 knots in them. The boss explained that the guy who wired the network (who was unreachable) made knots in the cables so he could identify them. The first PC had the cable with one knot at each end; the second PC's cable had two knots at each end, and so on. Not bad for the first PCs, but the cable for the 20th PC, with a total of forty knots in it, wasn't in very good shape.

Hadn't this guy ever heard of a marker? Or stickers?

Kurssimateriaalien käyttäminen kaupallisiin tarkoituksiin tai opetusmateriaalina ilman lupaa on ehdottomasti kielletty!
Copyright © Tommi Lahtonen (tommi.j.lahtonen@jyu.fi)<URL: http://www.iki.fi/hazor/>
Petri Heinonen (peheinon@mit.jyu.fi)<URL: http://www.mit.jyu.fi/peheinon/>