Windowsin käyttöä helpottavia ominaisuuksia

• Järjestelmä (engl. System)
• Käynnistyslevykkeen tekeminen
• Resurssienhallinta (engl. Windows Explorer)
  • Tiedoston attribuuttien muuttaminen
  • Tiedostojen etsiminen
• Resurssienhallinnan asetukset (engl. Options)
  • Toimintojen lisääminen pikavalikoihin
  • Uuden tiedostotyypin lisääminen
  • Käyttäjälle merkittäviä hakemistoja
• Windows-sovellusten välinen tiedonsiirto
• Opasteiden käyttäminen
• Näytön säätäminen

Seuraavassa on esitelty muutamia Windowsin käyttöä helpottavia ja selkeyttäviä ominaisuuksia. Ominaisuuksiin perehtymällä voidaan muun muassa korjata erilaisia vikatilanteita.

Järjestelmä (engl. System)

Järjestelmä on paikka, josta voidaan nähdä järjestelmän tila ja vaikuttaa laitteiston kokoonpanoon. päästään ominaisuuden kautta. Avautuvassa ikkunassa on neljä erillistä välilehteä, joilla voidaan muokata järjestelmän ominaisuuksia laitetasolla.

Yleistä (engl. General) -välilehdellä löytyy yleistä informaatiota koneesta, käyttöjärjestelmästä ja sen lisenssinhaltijasta. Informaatiota ei voida muokata.

Laitehallinta (engl. Device Manager) -välilehti on erityisen mielenkiintoinen, koska sieltä löytyvät kaikki tietokoneeseen liitetyt laitteet ja laitteiden tila. Laitteita voidaan tarkastella laitetyyppien tai laiteyhteyksien mukaan. Laitetietoja päästään tarkastelemaan lähemmin kaksoisnapauttamalla laitetyypin tai yhteyden kuvaketta, jolloin saadaan näkyviin lista ryhmässä olevista komponenteista. Jos jonkin komponentin päällä on huutomerkki keltaisella pohjalla, niin laite ei toimi oikein!

Jokaisen yksittäisen laitteen alta löytyvät tarkemmat kuvaukset laitteesta ja sen toiminnasta. Laitteiden ominaisuuksiin päästään valitsemalla laite aktiiviseksi ja painamalla Ominaisuudet (engl. Properties)-painiketta. Avautuvassa ikkunassa on kahdesta neljään välilehteä, joita seuraavassa käsitellään hieman tarkemmin.

1. Jos valittu komponentti oli Tietokone (engl. Computer) saadaan lista tietokoneen ominaisuuksista, jotka on jaettu järjestelmäresurssien mukaan. Tällä tavoin voidaan tarkastella laitteiston käyttämiä keskeytyksiä (IRQ), I/O-alueita, DMA -kanavia tai muistialueita.

2. Yleiset (engl. General) ja Ohjain (engl. Drivers) välilehdillä annetaan yleistä tietoa laitteesta, sen ajurista ja ajureiden toimivuudesta.

3. Resurssit (engl. Resources)-välilehdeltä nähdään laitteen käyttämät keskeytykset (IRQ), I/O-alueiden, DMA-kanavien ja muistialueiden asetukset. Normaalisti asetuksiin ei tarvitse koskea, mutta mahdollisissa ristiriitatilanteissa toisen laitteen kanssa asetukset voi joutua määrittämään käsin. Ristiriidat nähdään ruudun alaosassa olevasta Ristiriitaisten laitteiden luettelosta, jossa normaalisti ei pitäisi olla yhtään laitetta. Asetuksia muutettaessa kannattaa olla tarkkana, etteivät uudet asetukset mene muiden laitteiden kanssa päällekkäin. Samoilla asetuksilla olevat laitteet eivät suostu toimimaan oikein!

4. Portin asetukset (engl. Port settings) -välilehdellä voidaan määritellä sarja- ja rinnakkaisporttien asetuksia tarkemmin.

Laitteistoprofiili (engl. Hardware Profiles) -välilehdellä voidaan luoda uusia laitteistoprofiileja, joita voidaan tarvittaessa ottaa käyttöön. Normaalikäyttäjälle vaihtoehdosta ei ole juurikaan hyötyä.

Suorituskyky (engl. Performance) -välilehdellä nähdään laitteiston ja järjestelmän suorituskyky. Välilehden kautta voidaan vaikuttaa hieman tiedostojärjestelmän (engl. File system) nopeuteen, grafiikan (engl. Graphics) esitysnopeuteen ja Windowsin näennäismuistin (engl. Virtual memory) käyttöön. Asetuksiin ei kannata koskea kuin virhetilanteissa.

Käynnistyslevykkeen tekeminen

Koneessa sattuvien virheiden vuoksi jokaiseen koneeseen kannattaa tehdä käynnistyslevyke. Väärän tiedoston poistamisen seurauksena tietokone ei välttämättä enää käynnisty, joten käynnistyslevykkeen tekeminen turvaa mahdollisuuden saada tehdyt työt turvaan tietokoneesta tai se voi mahdollistaa jopa käyttöjärjestelmän korjaamisen.

Kun tiedot on siirretty turvaan, niin voidaan käyttöjärjestelmä asentaa joko kokonaan tai osittain uudelleen. Joissakin käyttöjärjestelmissä on pelkästään ”Korjauslevykkeitä” (NT RepairDisk), joiden avulla käyttöjärjestelmä saadaan juuri sen verran pystyyn, että tarpeelliset tiedostot voidaan siirtää turvaan. Käynnistyslevykkeiden tarpeellisuuden huomaa usein vasta vikatilanteessa, jolloin voi olla jo liian myöhäistä! Aina kannattaa siis pitää jonkinlaista käynnistyslevykettä saatavilla.

Perinteinen DOS-käynnistyslevyke sisältää käynnistyksessä tarvittavat tiedostot (msdos.sys, io.sys ja command.com) sekä mahdollisesti käyttäjän haluamia apuohjelmia sekä joidenkin laitteiden ajureita. Windowsin käynnistyslevykkeeltä löytyy muutamia muitakin tiedostoja, jotka on tarkoitettu yksinomaan kyseisen Windows-version käyttöön. Windows 95:n ja 98:n käynnistyslevyke voidaan tehdä Windows asennuksen yhteydessä, mutta se onnistuu myös jälkeenpäin.

Ohjauspaneelin (engl. Control Panel) ominaisuuden Lisää|Poista Sovellus (engl. Add | Remove Program) kautta voidaan luoda käynnistyslevyke jälkikäteen. Avautuneen ikkunan viimeisellä välilehdellä Käynnistyslevyke (engl. Startup Disk) voidaan tehdä Windows 95:n tai 98:n käynnistyslevyke käyttöjärjestelmäversiosta riippuen.

Käynnistyslevykkeen tekemisen yhteydessä tarvitaan kuitenkin uudelleen Windowsin asennus-CD, josta tarvittavia tiedostot kopioidaan käynnistyslevykkeelle. Valitettavasti CD-ROM-aseman ajurit jäävät puuttumaan käynnistyslevykkeeltä, joten levyke ei välttämättä sellaisenaan sovellu Windowsin uudelleen asentamiseen. Sen avulla Windowsia saadaan hieman korjattua, joten käyttöjärjestelmä saadaan vielä toimimaan. Käynnistyslevyke ei käynnistä Windowsia, vaan käynnistyksen yhteydessä jäädään DOS-kehotteeseen, josta korjausta voidaan yrittää tai voidaan kopioida turvaa haluttuja tiedostoja.

Resurssienhallinta (engl. Windows Explorer)

Resurssienhallintaikkuna koostuu kahdesta osasta, joista vasemmanpuoleisessa näkyy auki oleva hakemistorakenne ja oikeanpuoleisessa aktiivisen hakemiston sisältö alihakemistoineen ja tiedostoineen. Resurssienhallinnassa suoritettavat toimenpiteet ovat hyvin pitkälle hakemistorakenteen muokkaamiseen liittyviä, kuten esimerkiksi hakemistojen ja tiedostojen luonti, sekä niiden poistaminen ja kopioiminen. Seuraavassa tarkastellaan Resurssienhallinnassa tehtäviä perusoperaatioita sekä tutustutaan muutamiin sen erikoisempiin ominaisuuksiin.

Tiedoston attribuuttien muuttaminen

Tiedoston attribuuteilla voidaan kertoa tiedoston ominaisuuksista ja antaa tiedoston käytölle pienoisia rajoituksia. DOSissa tiedostojen attribuutteja voidaan muuttaa attrib-komennolla, mutta tiedostojen attribuuttien muuttaminen onnistuu myös Resurssienhallinnassa.

Hiiren oikean painikkeen painaminen tiedoston tai hakemiston päällä tuo esiin valikon, josta voidaan valita tiedoston tai hakemiston Ominaisuudet (engl. Properties). Näkyville avautuu ikkuna, jossa kerrotaan tiedoston ominaisuuksista hieman tarkemmin. Tiedostosta kerrotaan nimi, koko, paikka ja sekä tiedoston luonti- ja muutospäivämäärät. Tiedoston atrribuuttimääritykset löytyvät avautuneen ikkunan alalaidasta. Erilaisia attribuutteja on neljä kappaletta. Seuraavassa attribuuteista hieman tarkemmin.

on muutoksilta suojaava attribuutti. Jos halutaan tehdä muutoksia tiedostoon, jolla on kyseinen attribuutti, niin suojaus on poistettava ennen tiedoston muuttamista.

Piilotettu (engl. Hidden) tiedosto ei tavallisesti näy tiedostolistauksissa, mutta Windows Explorerissa on asetus, jolla kaikki piilotetutkin tiedostot saadaan näkyviin.

Arkisto (engl. Archive) tiedosto on tiedosto, joka kokonaan uusi tai tiedostoa muokattu. Kyseistä attribuuttia tarvitsevat erilaiset varmistusohjelmat, joten normaalisti siitä ei tarvitse välittää. Varmuuskopioinnin yhteydessä attribuutti poistetaan ja kun tiedostoa muutetaan, niin se laitetaan takaisin päälle.

Systeemi (engl. System)-tiedosto on käyttöjärjestelmän käyttämä tiedosto, joten se on haluttu merkitä kyseisellä attribuutilla. Tällaisella attribuutilla varustettuja tiedostoja ei kannata muuttaa tai poistaa!

Tiedostojen etsiminen

Kovalevyllä olevien tiedostojen määrän kasvaessa alkaa niiden löytäminenkin olla hankalaa. Tähän on kuitenkin olemassa hyvä ratkaisu Windowsissa, koska tiedostoa voidaan etsiä mitä monimutkaisimpien hakuehtojen avulla. Etsiminen on myös kohtuullisen nopeaa, jos pystytään rajaamaan etsittävän tiedoston paikkaa. Kokonaisesta levyasemasta etsiminen voi kestää useita minuutteja. Usein tiedostojen etsintää helpottaa persoonallinen nimeämismenettely, jolloin tiedostojen etsinnän tuloksena saadaan vain muutama tiedosto, joista valinnan pitäisi olla helppoa.

Tiedostojen etsinnän voi aloittaa Windowsissa Käynnistä (engl. Start) –valikon alta valinnalla Etsi (engl. Find) tai Resurssienhallinnan (engl. Windows Explorer) valikosta Työkalut | Etsi | Tiedostot tai hakemistot (engl. Tools | Find | Files or Folders). Valinnoilla avautuvaan ikkunaan voidaan määritellä erilaisia tiedostojen hakukriteereitä. Seuraavassa käsitellään tarkemmin erilaisten hakukriteerien käyttömahdollisuuksia.

Nimi ja sijainti (engl. Name & Location) -välilehdellä voidaan määritellä etsittävälle tiedostolle nimi kohtaan Nimi (engl. Named). Haussa voidaan käyttää hyväksi jokerimerkkejä. Kohde (engl. Look in)-kohtaan voidaan määrittää levyasema ja hakemisto, josta tiedostoa etsitään.Rastilla Etsi myös alikansioista (engl. Include subfolders) voidaan liittää hakuun mukaan myös kaikki hakemiston alihakemistot.

Muuttamispäivä (engl. Date modified)-välilehdellä voidaan määritellä aika, jolloin tiedostoa on muokattu tai se on luotu. Tämä on hyvin hyödyllinen tiedostojen etsimistoiminto, jos muistaa suunnilleen tiedoston muokkaamis- tai luomispäivän. Päivämäärälle voidaan antaa rajoja esimerkiksi valitsemalla etsittäviksi kaikki sellaiset tiedostot, joita on muokattu tai jotka on luotu (engl. Find all files created or modified) jollakin tietyllä aikavälillä (engl. Between…).Haku voidaan myös rajoittaa hakua edeltäviin kuukausiin tai päiviin (engl. During the previous months/days).

Lisäasetukset (engl. Advanced) -välilehdellä voidaan määritellä muutamia erikoisempia ehtoja haun suorittamiseen. Voidaan esimerkiksi määritellä haettavan tiedoston tyyppi (engl. Of type), tiedoston sisältämä teksti (engl. Containing text) tai rajoituksia etsittävän tiedoston koolle (engl. Size is).

Etsintä aloitetaan painikkeella Etsi (engl. Find now), jolloin hakuehtoon täsmäävät tiedostot ilmestyvät etsintäruutuun. Etsinnän voi keskeyttää koska tahansa. Jos hakuehtoihin täsmääviä tiedostoja löytyy paljon, niin kannattaa pyrkiä tarkentamaan hakuehtoa.

Resurssienhallinnan asetukset (engl. Options)

Resurssienhallinnan (engl. Windows Explorer) ominaisuuden Näytä | Asetukset (engl. View | Folder Options) kautta avautuvasta ikkunasta voidaan määritellä tiedostot, jotka näkyvät resurssienhallinnassa.

Näytä (engl. View) välilehdeltä voidaan määritellä tiedostot, jotka näkyvät resurssienhallinnassa. Tärkeimmät valintamahdollisuudet ovat seuraavat:

1. Näytä kaikki tiedostot (engl. Show all files).

2. Älä näytä piilotettuja tiedostoja tai järjestelmätiedostoja (engl. Do not hidden or system files).

3. Älä näytä piilotettuja tiedostoja (engl. Do not hidden files).

4. Piilota tunnetut tiedostotyypit (engl. Hide file extensions for known file types).

5. Näytä koko polku otsikkopalkissa (engl. Display full path in title bar).

Tiedostotyypit (engl. File types) -välilehdellä voidaan määritellä tiedostojen assosiointi eli rekisteröidä tiedostotyypit sovelluksista riippuvaisiksi. Tiedostotyypin assosiointi johonkin sovellusohjelmaan tarkoittaa sitä, että käyttäjä voi avata tiedoston suoraan tietyssä sovellusohjelmaan kaksoisnapauttamalla tiedostoa resurssienhallinnassa. Windowsiin on määritelty suuri joukko tiedostojen päätteitä, jotka on jo yhdistetty johonkin sovellukseen. Tiedostotyypit-välilehdeltä päästään kuitenkin muokkaamaan ja lisäämään rekisteröitäviä tiedostopäätteitä. Tiedostotyyppien lisäämistä ja muokkaamista käsitellään tarkemmin seuraavissa luvuissa.

Toimintojen lisääminen pikavalikoihin

Usein on tarve aukaista jokin olemassa oleva tiedosto johonkin tiettyyn ohjelmaan. Ohjelma ei välttämättä ole sama ohjelma, jolle tiedosto automaattisesti avautuu. Tällainen tapaus voi esimerkiksi olla kunnollisen kuvankäsittelyohjelman asentaminen Windowsiin. Kuvatiedostot on yleensä oletuksen assosioitu Windowsin mukana tulevalle piirustusohjelmalle (esim. Paint). Tässä yhteydessä kuvatiedostojen assosiointia ei muuteta, mutta kuvan avaaminen toiseen sovellukseen tehdään mahdollisimman helpoksi.

Toiminnon lisäämisellä pikavalikkoon tarkoitetaan toiminnon lisäämistä listaan, joka tulee näkyviin hiiren oikeaa painiketta napautettaessa tiedostokuvakkeen päällä. Tutuimpien tiedostotyyppien kohdalla avautuvasta valikosta löytyvät usein toiminnot Avaa (engl. Open) ja Tulosta (engl. Print).

Seuraavassa esimerkissä lisätään pikavalikkoon toiminto, joka avaa bmp-pääteisen tiedoston PaintShopPro-kuvankäsittelyohjelmaan. Toiminnon lisääminen aloitetaan valitsemalla Tiedostotyypit (engl. File Types)-välilehdellä olevien rekisteröityjen tiedostotyyppien joukosta Bittikarttakuva (engl. BitmapImage). Tämän jälkeen mennään Muokkaamaan (engl. Edit) asetuksia, josta valitaan uuden toiminnon luominen Toiminta|Uusi (engl. Actions|New). Uuden toiminnon (engl. Action) nimeksi voidaan esimerkiksi antaa PSP.

Seuraavaksi määritellään kovalevyllä olevan sovelluksen paikka käyttäen -painiketta. Ohjelma voi sijaita esimerkiksi hakemistossa . Hakemistopolun ympärille kannattaa laittaa lainausmerkit ja polkumäärityksen loppuun sijoitetaan määritys, jolla tiedosto saadaan automaattisesti avautumaan ohjelmassa. Kokonaisuudessaan määritettävä teksti on seuraavanlainen:

”c:\psp\psp.exe” ”%1”

Lainausmerkeissä oleva %1 korvataan avattavan tiedoston nimellä ja lainausmerkeillä varmistetaan, että Windows ymmärtää välilyönnillisetkin tiedostonimet. Toiminto saadaan käyttöön hyväksymällä se OK- painikkeella.

Toimintoa voidaan kokeilla napauttamalla hiiren oikealla bmp-päätteistä tiedostoa. Avautuvasta valikossa pitäisi löytyä vaihtoehto PSP, jolla valittu tiedosto saadaan avattua kuvankäsittelyohjelmaan.

Uuden tiedostotyypin lisääminen

Tiedostotyyppien lisääminen aloitetaan Tiedostotyypit (engl. File Types)-välilehdeltä valinnalla Uusi Tyyppi (engl. New Type), jolloin näkyville avautuu tiedostotyyppien lisäysikkuna.

Ensimmäiseksi vaihtaa tiedostoon yhdistettävä ikoni, joka näytetään resurssienhallinnassa tiedoston yhteydessä. Kohtaan Tyypin kuvaus (engl. Desciption of type) voidaan määritellä nimi, joka näkyy resurssienhallinnan kohdassa Tyyppi (engl. Type). Seuraavassa rekisteröidään esimerkin vuoksi uusi tiedostotyyppi varmuuskopiotiedostoille (.bak).

Assosioitavan päätteen (engl. Associated extension) kohtaan määritellään tiedoston pääte, joka tässä tapauksessa on .bak . Kahdesta seuraavasta kohdasta ei tarvitse välittää esimerkin yhteydessä. Kohdasta Toiminnot (engl. Actions) voidaan määrittää millaisia toimintoja halutaan liittää kyseisen tiedoston pikavalikkoihin. Lisätään pikavalintoihin Uusi (engl. New) avaa-toiminto, jolla tieodosto avataan Notepadiin.

Toiminta (engl. Action) kohtaan avaa (engl. Open) ja määritellään tarvittava sovellus Notepadiksi. Hieman tarkemmat ohjeet toimenpiteeseen löytyvät luvusta Toimintojen lisääminen pikavalikoihin. Tiedostotyypin lisäämisen jälkeen bak-päätteiset tiedostot voidaan avata suoraan Notepadiin hiiren oikean painikkeen avulla. Lisäksi bak-päätteisistä tiedostoista löytyy aiempaa tarkemmat kuvaukset resurssienhallintaikkunassa.

Uuden tiedostotyypin lisäysikkunan alalaidassa on vielä muutama valinta, joista voi olla hyödyllisiä tietää.

1. Mahdollista pikakatselu (engl. Enable Quick View) valinnalla mahdollistetaan tiedostojen sisällön pikakatselu. Pikakatselu on erittäin hyödyllinen ominaisuus, jollei haluta avata tiedostoa sovelluksessa. Pikakatselua käyttämällä saadaan nopeutettua oikean tiedoston etsimistä ennen sen avaamista varsinaiseen sovellukseen.

2. Näytä aina tyyppi (Always show extension) valinta taas pakottaa tiedostotyypin näkyviin aina.

Käyttäjälle merkittäviä hakemistoja

Windowsin hakemistorakenteesta löytyy muutamia käyttäjää helpottavia hakemistoja. Näiden hakemistojen avulla voidaan hieman muokata Käynnistä (engl. Start)-valikosta löytyviä ohjelmia ja hiiren oikean napin alla olevia toimintoja. Seuraavassa käsiteltävät hakemistot löytyvät Windows hakemiston alta (C:\Windows\). Jos koneessa on käyttäjäkohtainen profilointi, kyseiset hakemistot löytyvät kunkin käyttäjäprofiilin hakemistosta. Seuraavat valinnat voidaan tehdä myös muokkaamalla Tehtäväpalkin ominaisuuksia(engl. Taskbar Properties), mutta valikkorakenteen muokkaaminen suoraan tuntuu usein helpommalle ja nopeammalle.

Pikakuvakkeiden lisäämiseen on siis kaksi erilaista tapaa. Ohjelmien pikakuvakkeet voidaan kopioidaan suoraan oikeiden hakemistojen alle resurssienhallinnassa tai pikakuvakkeiden lisääminen suoritetaan ohjatusti.

Käynnistä valikko (engl. Start Menu)-hakemisto sisältää Tehtäväpalkista (engl. Task bar) löytyvän Käynnistä (engl. Start) valikon alla olevat pikakuvakkeet ohjelmiin. Tähän hakemistoon pikakuvakkeiden lisääminen näkyy suoraan Käynnistä (engl. Start) valikossa. Käynnistä valikko (engl. Start Menu)-hakemistoon ja sen alihakemistoihin on mahdollista lisätä uusia hakemistoja.

Ohjattu lisääminen tehdään Käynnistä (engl. Start)-valikon alta löytyvällä valinnalla Asetukset | Tehtäväpalkki (engl. Settings | Taskbar). Avautuvan ikkunan toisella välilehdeltä Käynnistä valikon ohjelmat (engl. Start Menu Programs) voidaan lisätä ja poistaa ohjelmien pikakuvakkeita Käynnistä (engl. Start) valikosta.

Ohjelmien lisääminen ohjatusti onnistuu valinnalla Lisää (engl. Add), jonka jälkeen täytyy valita ohjelmatiedosto, jonka pikakuvakkeen halutaan tulevan Käynnistä (engl, Start)-valikon alle. Olkoon lisättävä ohjelma esimerkiksi hakemistosta C:\Windows\ löytyvä ohjelmatiedosto Notepad.exe. Ohjelmatiedoston valinnan jälkeen voidaan määritellä Käynnistä (engl. Start)-valikon kohta, jonne ohjelmatiedoston pikakuvake sijoitetaan. Uuden hakemiston tekeminenkin on myös mahdollista, jos pikakuvaketta ei halua sijoittaa mihinkään aikaisemmista hakemistoista.

Esimerkkitapauksessa pikakuvake laitetaan Käynnistä valikko (engl. Start menu)-hakemistoon, jolloin pikakuvake tulee näkyviin suoraan Käynnistä (engl. Start)-valikkoon. Lopuksi pikakuvakkeelle täytyy antaa vielä nimi, joka voi olla esimerkiksi ohjelman nimi. Tämän jälkeen Käynnistä (engl. Start)-valikon alta löytyy pikakuvake, jolla ohjelma saadaan nopeasti auki, eikä sen kuvaketta tarvitse etsiä useamman valikon takaa.

Pikakuvakkeiden lisääminen työpöydälle onnistuu hyvin samalla tavoin, mutta pikakuvakkeet täytyy lisätä hakemistoon Työpöytä (engl. Desktop).

Lähetä (engl. Send to)-hakemistoon voidaan lisätä sellaisten ohjelmien pikakuvakkeita, joihin halutaan avata tiedostoja suoraan resurssienhallinnasta. Esimerkiksi Notepad-tekstieditorin tai jonkin selaimen lisääminen Lähetä (engl. Send to) -hakemistoon voi olla hyödyllistä. Napautettaessa tiedoston kuvaketta resurssienhallinnassa hiiren oikealla painikkeella saadaan näkyville valinta Lähetä (engl. Send to), jonka alta löytyvät kaikki kyseiseen hakemistoon lisättyjen ohjelmien pikakuvakkeet. Aktiivisen tiedoston voi avata listassa olevaan ohjelmaan valitsemalla ohjelman pikakuvakkeen. Normaalit tiedostojen aukaisemiseen liittyvät rajoitukset kannattaa kuitenkin muistaa. Ohjelman lisääminen Lähetä (engl. Send to) hakemistoon onnistuu ainoastaan hakemistorakennetta muokkaamalla.

Windows-sovellusten välinen tiedonsiirto

Ensimmäinen ja ehkä perinteisin sovellusten välinen tiedonsiirtotapa on tiedon siirtäminen leikepöydän kautta. Kopioitava objekti aktivoidaan toisessa ohjelmassa ja siirretään leikepöydälle ohjelman Muokkaa (engl. Edit) -valikon kautta, josta yleensä löytyy komento Kopioi (engl. Copy) tai Leikkaa (engl. Cut). Siirtymällä kohdeohjelmaan ja valitsemalla sieltä Muokkaa (engl. Edit) valikon alta komento Liitä (engl. Paste) voidaan liittää kopioitu tai leikattu objekti osaksi aktiivisen ohjelman työkirjaa.

Toinen yleisesti käytetty tapa on niin sanottu Vedä ja Pudota (engl. Drag and Drop) tekniikka. DaD-tekniikassa nimensä mukaisesti aktivoidaan siirrettävä objekti ja vedetään se kohteen päälle. DaD-tekniikkaa voidaan käyttää kahdella tavalla. Lähde- ja kohdesovellus avataan rinnakkain, jonka jälkeen lähdesovelluksessa oleva objekti aktivoidaan ja raahataan hiiren vasen nappi pohjassa kohdesovelluksen päälle.

Toinen tapa on aktivoida lähdesovelluksesta siirrettävä objekti ja tarttua siihen hiirellä vasemman painikkeen avulla kiinni, jonka jälkeen vaihdetaan sovellusta Alt-Tab-näppäinyhdistelmällä ja päästetään hiiren vasemmasta painikkeesta irti. Tämä ei valitettavasti toimi kaikkien sovellusten kanssa. DaD-tekniikan yksi hyvin käyttökelpoinen käyttökohde on kuvakkeiden raahaaminen Resurssienhallinnasta (engl. Windows Explorer) suoraan auki olevaan sovellukseen tai sovelluksen käynnistyskuvakkeen päälle. Käynnistyskuvakkeen päälle raahattu tiedosto saadaan avautumaan suoraan halutussa sovelluksessa.

Tiedonsiirrossa sovellusten välillä törmää usein käsitteeseen OLE- tekniikka. OLE (engl. Object Linking and Embedding) -tekniikka tarkoittaa nimensä mukaisesti objektien linkittämistä ja upottamista kohdesovellukseen. Seuraavassa käsitellään OLE-tekniikkaan liittyvää tiedostojen linkittämistä ja upottamista toisiinsa yksityiskohtaisemmin.

Kolmas mahdollisuus tiedonsiirtoon on objektin linkittäminen, joka poikkeaa hieman tekniikaltaan edellisistä. Tekniikan hyvänä puolena on, että linkitetty tiedosto säilyy täysin erillisenä. Näin kohdetiedoston koko ei kasva tarpeettomasti esimerkiksi kuvien vuoksi, vaan tiedostossa on pelkästään tieto etsittävän tiedoston paikasta. Ongelmia voi tulla tiedostoa siirrettäessä, koska ei välttämättä muisteta ottaa kaikkia siihen linkitettyjä tiedostoja mukaan. Hyvin merkittävä asia on kuitenkin kohdetiedoston pysyminen ajan tasalla. Linkitettyä tiedostoa muokattaessa muutokset päivittyvät automaattisesti tiedostoon, johon tiedosto oli linkitetty. Jos tiedosto on upotettu osaksi toista tiedostoa muokkaukset eivät luonnollisestikaan näy enää tiedostossa, johon tiedosto oli upotettu. Tiedostojen linkittämistapa on riippuvainen sovelluksesta, johon tiedostoa ollaan linkittämässä.

Upottaminen on linkittämisestä eroava toimenpide ja sillä tarkoitetaankin pääasiallisesti tiedon siirtämistä kokonaisuudessaan kohdedokumentin osaksi. Objektin upottamisella voidaan tarkoittaa tiedoston osien siirtämistä leikepöydän kautta kohdetiedostoon tai kokonaisen objektin tuomista toisesta tiedostosta ilman linkittämistä. Objektista tulee upotuksen yhteydessä osa kohdetiedostoa, joten sitä muokataan kohdetiedoston työkaluilla. Muokkauksessa tehdyt muutokset eivät päivity lähdetiedostoon ja vastaavasti lähdetiedostoon tehdyt muutokset eivät vaikuta enää upotettuun objektiin.

Viimeisimpänä tässä yhteydessä kannattaa mainita yksi tiedonsiirtomuoto, joka on toisella sovelluksella tehdyn tiedoston avaaminen toisessa sovelluksessa. Useimmat uusista sovelluksista tukevat myös muilla sovelluksilla tehtyjen tiedostojen tiedostomuotoja, mutta eivät luonnollisestikaan läheskään kaikkien.

Opasteiden käyttäminen

Koneen kanssa puuhatessa tulee usein vastaan tilanteita, joissa ei tiedetä miten pitäisi toimia. Tällaisia tilanteita varten koneesta löytyy opasteita, joita kannattaa opetella käyttämään. Aluksi avusteiden käyttäminen tuntuu todella sekavalta ja turhauttavalta, koska sopivaa aihepiiriä ei tunnu löytyvän. Joskus joutuu miettimään hakisiko avusteita avusteiden käyttöön, joka voi hyvinkin olla tarpeen, koska mitään ei tunnu löytyvän.

Avusteiden käyttäminen kuitenkin helpottuu, kun termistö tulee tutummaksi ja avustusten rakenne alkaa selkeytyä. Jokainen ohjelma sisältää oman opastetekstin, johon on koottu yleisimpiä käyttäjien ongelmia ohjelman kanssa. Tällaisilla opasteteksteillä normaalikäyttäjä pärjää aika pitkälle, joten erillistä kirjallisuutta ei tarvitse ostaa ellei nimenomaan halua lukea painettua tekstiä. Opasteet on laadittu yleisluontoisiin ongelmiin, joten mitään erikoisempaa sieltä on turha etsiä. Erikoisempia ongelmia varten onkin olemassa erilaisia FAQ- palstoja, joilla ohjelmien käyttöön perehtyneet ihmiset antavat vastauksia tapauskohtaisiin kysymyksiin. FAQ (Frequenly Asked Questions)- palstat ovat siis paikkoja, jonne on koottu johonkin tiettyyn aihepiiriin kuuluvat usein toistuvat kysymykset.

Windowsin käyttöä helpottamaan on laadittu kohtuullisen laajat opasteet. Opasteet saat näkyviin Windowsissa joko Käynnistä (engl. Start) valikon Opasteet (Help) kohdasta tai suoraan painamalla näppäimistöltä löytyvää F1-näppäintä. F1-näppäimen painaminen sovellusohjelmassa avaa usein sovellusohjelman opasteen eikä Windowsin opasteen.

Avautuvassa opasteikkunassa on kolme tai neljä erillistä välilehteä, joista ensimmäisellä lehdellä on Sisällysluettelo (engl. Contents). Opastetekstit on jaettu sisällysluetteloon pääkohdittain, joita napauttamalla saadaan näkyviin niiden alla olevia opastekohtia. Sisällysluettelosta löytyy myös erittäin hyödylliset virhesivut, jonne on koottu yleisimmät virhetilanteet, joita käyttäjillä on kuviteltu olevan. Opastekohtiin kannattaa tutustua etukäteen pääpiirteissään, jolloin tiedon löytyminen on tulevaisuudessa hieman helpompaa ja nopeampaa.

Toiselta välilehdeltä löytyy Hakemisto (engl. Index). Hakusanan tai sen alun voi kirjoittaa sivulla olevaan kenttään. Tällöin saadaan näkyville kaikki kyseiseen aihepiiriin kuuluvat opasteet. Hakusanasta voi käyttää hakemiseen pelkästään sanan alkuosaa, jos ei ole varma hakusanasta tai sen oikeasta muodosta. Hakemisto on ylivoimaisesti käyttökelpoisin osa avustusta, koska jo pienen opettelun jälkeen sillä löytää haluamansa asian nopeasti.

Kolmannella välilehdellä on opasteen toiminto, jolla voidaan etsiä opasteita. Etsi-toiminnon vaikeutena on usein vastauksena tulevien opastetekstien suuri määrä, jolloin läpikäytävä materiaali voi olla hyvinkin suuri. Toisaalta suuri materiaali mahdollistaa varmemmin juuri sen oikean opastekohdan löytymisen. Oikeiden avainsanojen löytäminen voi olla vaikeaa varsinkin, jos opaste on jollakin vieraalla kielellä.

Etsi-toiminnon avulla saadaan kuitenkin laajempi katsaus aineistoon, josta se oikea opaste luultavasti löytyy. Vanhemmissa Windows-versioissa (95/98) on käyttäjällä mahdollisuus vaikuttaa opasteiden etsintään erillisillä optioilla, joita päästään muuttamaan Asetukset (engl. Options) painikkeen kautta. Voidaan esimerkiksi määritellä etsittävien merkkien sijaintia sanoissa, joita saadaan haun tuloksena. Etsittävä merkkijono voi sijaita sanan alussa, lopussa tai jossakin kohti sanaa tai sitten merkkijonon oltava tarkalleen sama kuin etsityn sanan.

Uudet Windows-versiot ovat tuoneet mukanaan neljännen välilehden opasteisiin. Välilehdelle voidaan tallentaa usein käytetyt opastetekstit helpommin löydettävien suosikkien listaan.

Suurin osa sovellusohjelmien opasteista on samanlaisia kuin Windowsin omat opasteet, joten edellä esitetyt periaatteet pätevät pääpiirteissään niihinkin. Opasteet ovat kohtuullisen helppokäyttöisiä pienen harjoittelun jälkeen, joten niitä kannattaa opetella käyttämään pienimmissäkin pulmatilanteissa. Yleensä opasteita selaillessa päähän tarttuu muutakin hyödyllistä, joten ei opasteiden selaaminen turhaa ole.

Näytön säätäminen

Näytön säätämiseen kiinnitetään yleensä huomiota vasta, kun silmät alkavat kipeytyä. Silmien punertuessa aletaan miettiä erilaisia mahdollisuuksia näytön säätämiseksi. Ennen näytön säätämistä pitää kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin. Ensimmäisenä kannattaa ottaa selville arvot, joihin näyttö voidaan säätää. Liian suuret arvot voivat vaurioittaa näyttöä. Tämän jälkeen voidaan aloittaa näytön ja näytön ohjaimen säätäminen Windowsissa.

Näytön ominaisuuksia päästään muuttamaan Ohjauspaneelista (engl. Control Panel) löytyvällä Näyttö (engl. Display)-kuvakkeella. Avautuvassa ikkunassa on useita eri välilehtiä, joita seuraavassa käydään läpi pintapuolisesti. Jos näytönohjaimen ajurien mukana tulee ohjelma, jolla voidaan säätää näytön ominaisuuksia, niin näytön säätämiseen kannattaa käyttää kyseistä ohjelmaa. Ohjelma on tuolloin löydettävissä Käynnistä (engl. Start)-valikon Ohjelmat (engl. Programs)-kokonaisuuden alta.

Tausta (engl. Background) -välilehdeltä voidaan työpöydälle määritellä taustakuvaksi mikä tahansa kovalevyllä oleva kuva. Kuvan formaatin on oltava .bmp. Sivulla voidaan valita kaksi erillistä kuvaa, joista Taustakuviolla (engl. Pattern) täytetään taustakuvan ulkopuolella olevat alueet ja Taustakuvaa (engl. Wallpaper) käytetään varsinaisena taustakuvana. Taustakuvalla voidaan haluttaessa peittää myös koko tausta valinnalla Näytä Vierekkäin (engl. Display Tile).

Näytönsäästäjä (engl. Screen saver) -välilehdellä voidaan valita näytönsäästäjä, joka käynnistyy koneen ollessa käyttämättä jonkin tietyn ajan. Välilehdeltä voidaan myös määritellä energiansäästöominaisuudet, jos käytettävä näyttö tukee niitä.

Ulkoasu (engl. Appearance)-välilehdellä voidaan muokata hieman Windowsin ikkunoiden ja dialogien ulkoasua. Asetuksilla voidaan muuttaa ainoastaan ikkunoiden väritystä sekä fontin asetuksia. Esimerkiksi fonttikoon muuttaminen valikoihin onnistuu tätä kautta.

Asetukset (engl. Settings) -välilehden ominaisuuksiin perehdytään hieman tarkemmin. Tältä välilehdeltä voidaan muuttaa työpöydän kokoa, näytettävien värien lukumäärää ja fontin kokoa. Käytettävien värien lukumäärä riippuu yleensä näytönohjaimen muistin määrästä ja käytettävän työpöydän koosta.

Työpöydän koko on työskentelymukavuuteen vaikuttava asia, joten työpöytää kannattaa kokeilla erilaisilla asetuksilla. Työpöydän koon muuttaminen voi muuttaa automaattisesti käytettävien värien lukumäärää, koska värien lukumäärä ja työpöydän koko määräytyvät näytönohjaimen mukaan. Fontin kooksi voidaan valita pienet tai suuret fontit. Kannattaa kuitenkin testata mikä asetuksista sopii käytettyyn näyttötarkkuuteen paremmin.

Sivun ylivoimaisesti tärkein ominaisuus on näytön tyypin muuttaminen. Valinnalla Vaihda näytön tyyppi (engl. Change Display Type) voidaan vaihtaa sekä Näytön tyyppi (engl. Display type) että Sovitintyyppi (engl. Adapter). Näytönsovitin eli näytönohjaimen valinta on tärkeää, koska oikeilla ajureilla varustettu ohjain antaa näytölle paljon enemmän ominaisuuksia ja paremman virkistystaajuuden. Oikean näytön tyypin valinta on myös tärkeää, koska sillä tavoin saadaan Windowsille tieto näytön ominaisuuksista. Näytön ja sovitin tyypin valinta tapahtuu samalla tavoin, kuin uuden laitteen käsin asentaminen Windowsiin. Laitteen lisäämisestä enemmän luvussa Laitteen lisääminen Windowsiin.