Video- ja valokuvauksen tekniikka sekä kuvankäsittely - Luento 4

Luennon ensimmäisenä aiheena on video- ja valokuvauksen tekniikka pääpiirteittäin. Luento keskittyy pääasiassa valokuvauksen tekniikkaan, mutta samat asiat pätevät soveltaen myös videokuvauksessa. Luennon toisena aiheena on kuvankäsittelyn perusteet ja GIMPin käyttö.

Luentotaltiointi

ope04.wmv 147M
ope04.mp4 H.264-pakkaus, 91M
ope04.mp3 10M

Ongelmia videon katselussa?

Video- ja valokuvauksen tekniikka

Video- ja valokuvauksessa on tärkeätä tuntea etenkin seuraavat peruskäsitteet:

Valotusaika (Shutter speed)
Polttoväli (Focal length)
Aukko (Aperture)
Herkkyys (ISO)

Eräänä lähteenä luennon asioille on käytetty teosta Kolari Jukka & Forsgård Peter - Parempia kuvia Canon EOS-järjestelmäkameralla, 2010.

Videokameran perusasetukset

Valotusajan (Shutter speed) säätö
Night mode (pitkä valotusaika => liike voi nykiä)
Manual focus (koita kohdistaa eri paikkaan)
Valkotasapainon manuaalinen asettaminen
- Kuvattavan kohteen luo asetetaan valkoinen paperiarkki, joka heijastaa kuvauskohteeseen osuvaa valoa. Arkki kohdistetaan keskelle kameran etsintä ja zoomataan suureksi. Tämän jälkeen mitataan valkotasapaino, yleensä painamalla kameran laukaisinta valkotasapainon asettamistilassa.
Kuvanvakaajan poistaminen (jos käytetään jalustaa)
Kuvausasetukset
- SP = normaalinopeus (vs. LP = puolinopeus)
- 16-bittiset äänet (vs. 12-bittinen ääni)

Valotusaika (Shutter speed)

Valotusaika (käytetään myös nimeä suljinaika) määrää kuinka pitkän ajan kennolle pääsee valoa.

Hyvässa valaistuksessa käytetään lyhyttä valotusaikaa, esim. 1/1000 sekuntia.

Heikossa valaistuksessa valotusaikaa pidennetään jopa useaksi sekunniksi. Mitä pitempi valotusaika, sitä helpommin kuva tärähtää.

Liikkuvien kohteiden kuvauksessa ei voi käyttää pitkää valotusaikaa, jos kuva halutaan tarkaksi. Heikossa valaistuksessa olevasta liikkuvasta kohteesta onkin erittäin vaikea saada tarkkaa kuvaa.

Sama valotus voidaan saada aikaan useilla erilaisilla aukon ja valotusajan yhdistelmillä.

Oikea valotus

Esimerkki valotusajan muuttumisesta

Polttoväli (Focal length)

Polttoväli vs. zoom: Polttoväliä vaihdetaan zoomia käyttämällä.

Polttovälin vaikutus riippuu miten suurelle alalle kuvataan. Perinteisessä filmikamerassa filmi on 35 mm levyinen.

Laajakulmaobjektiivi on polttoväliltään alle 30 mm.

Teleobjektiivi on polttoväliltään > 70 mm.

Digikameroissa kenno on huomattavasti filmiä kapeampi eli yleensä 5-10 mm.

Digijärjestelmäkameroissa kenno on kuitenkin suurempi, esimerkiksi Canonin digijärjestelmäkameroissa on kolmen kokoisia kennoja: APS-C 22,3 x 14,9 mm (rajauskerroin 1,6), APS-H 27,9 x 18,6 mm (rajauskerroin 1,3) ja täyden koon kenno 36,0 x 24 mm (vastaa perinteistä 35 mm filmikameraa). Siispä esimerkiksi APS-C-kennoisessa kamerassa (esim. Canon EOS 550D) 50 mm:n objektiivi tuottaa saman kuvakulman kuin 80 mm objektiivi perinteisessä 35 mm:n filmikamerassa.

Pienestä kennosta johtuen digikameroiden objektiivit ovat polttoväliltään huomattavasti pienempiä kuin filmikameroiden.

Usein digikameroiden yhteydessä ilmoitetaan filmikokoa vastaava polttoväli eli vaikka oikea polttoväli olisi 6 mm, niin ilmoitetaan 24 mm. Esimerkiksi Canon Digital IXUS 100 IS kamerassa polttoväliksi ilmoitetaan 33 - 100 mm.

Zoomin pituus ilmaistaan kertoimella, sen lyhimmän ja pisimmän polttovälin suhteella, esimerkiksi 4x. Edellä mainitussa Canon Digital IXUS 100 IS kamerassa on siis 3x zoom.

Mitä suurempi polttoväli on, sitä herkemmin kuva tärähtää. Jos polttoväli on esim. 150 mm, niin valotusajan on oltava 1/150 tai nopeampi.

Mitä suurempi polttoväli, sitä kauempaa voi kohteesta ottaa kuvan.

Muuttamalla polttoväliä ja pitämällä kohteen kuvassa samankokoisena kaikilla polttoväleillä on kuvan perspektiivi erilainen jokaisella polttovälillä.

Focal length comparison (Canon)

Focal length

Maisema laajakulmalla

Maisema telellä

Polttovälin kasvamisen vaikutus perspektiiviin

Aukko (Aperture)

Aukon koko määrää kuinka paljon valoa kulkee kennolle asti.

Aukon koko määritellään f-luvulla. Mitä pienempi f-luku, niin sitä suurempi on aukko. Esimerkiksi merkintä f/2.0 tarkoittaa, että aukon halkaisija on objektiivin polttoväli jaettuna kahdella.

Mitä suurempi aukko, sitä lyhyempi on kuvan syväterävyysalue.

Pieni aukko suurentaa syväterävyysaluetta ja vaatii pidemmän valotusajan. Suuri aukko pienentää syväterävyyttä ja vaatii lyhyemmän valotusajan.

Objektiivien ominaisuuksien yhteydessä f-lukua käytetään kuvaamaan objektiivin valovoimaa. Valovoima kertoo, mikä on objektiivin suurin käytettävissä oleva aukko. Mitä pienempi f-luku ilmoitetaan, sitä valovoimaisempi objektiivi on.

Aukko	Valotusaika
2.0	1/250
2.8	1/125
4.0	1/60
5.6	1/30
8	1/15
11	1/8
16	1/4
22	1/2

Syväterävyys (Depth of field, DOF)

Syväterävyysalue kasvaa kun polttoväli pienenee tai tarkennusetäisyys kasvaa tai aukko pienenee.

Digikameroissa syväterävyysalue on suurempi kuin filmikameroissa käytettyjen objektiivien todellisten polttovälien pienuudesta johtuen.

DOF-cartoon

Potretti, jossa tausta epäterävä

Potretti, jossa tausta liian terävä

Kuva, jossa erittäin pieni syväterävyys

Herkkyys (ISO)

Kameran kyky kuvata hämärässä; kameran kennon herkkyys valolle.

Erot eri videokameroissa ovat huomattavia. Yleensä isommalla kennolla varustetut ovat herkempiä.

Digikameran kennon herkkyys määritellään ISO-luvulla, joka on esim. 100, 200, 400, 800 tai 1600.

Kaksinkertaistamalla ISO-arvo saadaan puolitettua vaadittava valotusaika.

Perussääntö: mitä hämärämpää on, sitä suurempi ISO-arvo tarvitaan.

Suurella herkkyydellä suljinaika saadaan pieneksi, minkä vuoksi esimerkiksi urheilukuvauksessa käytetään usein suuria ISO-arvoja.

Mitä suurempi ISO-arvo on, sitä rakeisempi on kuva.

Esimerkki

Aukko (aperture)	Valotusaika (shutter)	Herkkyys (ISO)
2.0	1/250	100
2.8	1/125	100
4.0	1/60	100
5.6	1/30	100
8	1/15	100
11	1/8	100
16	1/4	100
22	1/2	100
22	1/4	200
22	1/8	400
22	1/15	800
22	1/30	1600

Miten valitsen oikean aukko/valotus/herkkyys -yhdistelmän?

Valinta riippuu täysin siitä minkälaisen kuvan haluat ottaa. Apuna voi käyttää laskuria.

Kamerat

Pokkaridigikameroista (Compact) ja digijärjestelmäkameroista löytyy kaikista yleensä ainakin useita seuraavista ominaisuuksista:

Täysautomaatti
Valmiita kuvausohjelmia eri tilanteisiin (muotokuva, maisema, urheilu, jne.)
Automaattivalotus (Auto / Program mode, P)
Automaattivalotuksen korjaus (Exposure compensation)
Aika-automatiikka (Shutter priority, Tv, S)
Aukko-automatiikka (Aperture priority, Av, A)
Manuaali (M) eli käsisäätö
Syväterävyysohjelma (A-DEP)
Automaattitarkennus (Auto focus)
Valkotasapaino (White balance)
Haarukointi (Bracketing)
Histogrammi
Salama

Automaattivalotus

Auto-ohjelmassa kamera keksii mieleisensä aukon ja valotusajan yhdistelmän. Tämä riittää asetuksena useimmille ihmisille valokuvatessa.

Ohjelmoitu auto -ohjelmassa (Program) kamera keksii mieleisensä aukon ja valotusajan yhdistelmän, mutta käyttäjä voi halutessaan korjata valotusta.

Aika-automatiikkaohjelmassa (Shutter priority) kuvaaja määrää valotusajan ja kamera laskee tarvittavan aukon.

Aukko-automatiikkaohjelmassa (Aperture priority) kuvaaja määrää aukon ja kamera laskee tarvittavan valotusajan.

Valotusta voi yleensä korjata (kompensoida) haluaamaansa suuntaan. Esim. +2.

Haarukoinnilla (Bracketing) voi kameran määrätä ottamaan samalla kerralla useamman kuvan erilaisilla valotuksilla.

Manuaaliohjelmassa kuvaaja määrää sekä aukon että valotusajan.

Erilaisia valotusmittaustapoja ovat esim. seuraavat:

Kuva-alan keskiarvo (Matrix metering)
Automaattisesti painotettu mittaus (Evaluative metering)
Pistemittaus (Spot metering)
Keskustapainotteinen mittaus (Center weighted exposure metering)

Kamera kuvittelee maailmaa keskiharmaaksi.

Histogrammi paljastaa osuuko valotus oikeaan.

Jos histogrammi painottuu oikealle, kuva koostuu pääosin kirkkaista sävyistä. Jos se painottuu vasemmalle, kuvassa on enemmän tummia sävyjä.

Jos histogrammi leikkautuu ulos oikealta, kuva on ylivalottunut. Vastaavasti alivalotus näkyy histogrammin leikkautumisena vasemmalta.

Histogrammin tulkinta

Tarkennus (Focus)

Automaattitarkennusta käytettäessä kamera pyrkii etsimään kuva-alalta todennäköisimmän kohteen ja tarkentaa siihen.

Käytetystä ohjelmasta riippuen kamera etsii kohdetta joko koko kuva-alalta tai vain keskeltä.

Tarkennuksen ja samalla myös valotuksen voi lukita painamalla laukaisin puoleen väliin.

Valkotasapaino (White balance)

Ihmissilmä sopeutuu kameraa paremmin eri valolähteiden väreihin ja esittää aina valkoisen valkoisena.

Digitaalikamerat osaavat vaihtelevalla laadulla saada kuvan valkoisen näyttämään luonnolliselta eli säätämään kuvan valkotasapainoa.

Valkotasapainon käsisäädöllä voi auttaa kameraa asettamaan oikean valkotasapainon. Käsisäädössä valkotasapaino mitataan valkoisesta paperista tai muusta valkoisesta kohteesta.

Laukaisuviive

Digitaalikameroissa esiintyy lähes poikkeuksetta selkeä laukaisuviive eli aika, joka kuluu laukaisimen painalluksesta kuvan ottamiseen.

Laukaisuviive muodostuu tarkennukseen kuluvasta ajasta ja varsinaisesta laukaisuajasta. Tarkennusaika on merkittävin tekijä laukaisuviiveen muodostumisessa.

Laukaisuviivettä voi merkittävästi lyhentää tarkentamalla kamera etukäteen painamalla laukaisin puoleen väliin.

Salama

Sisäänrakennettu kiinteä salama on yleensä heikko, eikä sitä voida suunnata muualle kuin suoraan kohteeseen.
Ulkoinen salama mahdollistaa salamavalon heijastamisen katon tai seinän kautta.
Täytesalamalla valaistaan varjossa oleva osa kohteesta, vaikka muuten valo riittäisi kuvaamiseen ilman salamaa.
Slow sync -salamalla valaistaan kohde ja tausta valotetaan pitkällä valotusajalla.

RAW

RAW-tiedostot ovat digikameroiden versioita filminegatiivista.

RAW on siis valmistajakohtainen digikameran raakakuvan häviötön tiedostomuoto, mihin pikseleitä tallentuu yhtä monta kuin kameran kenno toistaa. Kuva tallentuu sellaisenaan ilman pakkaamista tai värikorjauksia, joita esimerkiksi JPG:n kohdalla aina tehdään. Sen sijaan RAW:n mukaan tallentuu tieto kuvaushetkellä valittuna olleista säädöistä, jotka on mahdollista kumota ja muokata uudelleen kuvankäsittelyohjelmalla, minkä takia RAW:ia kutsutaan häviöttömäksi tiedostomuodoksi.

RAW-kuvan tiedostokoko on siis suuri ja se vaatii aina jälkikäsittelyä tietokoneella. Ammattikuvaajat käyttävät useimmiten RAW-muotoa.

Lisätietoja

Kuvankäsittelyn perusteita

Kuvankäsittelymateriaali perustuu oppikirjaan Ekonoja Antti: "Tieto- ja viestintätekniikan käyttötaito", Jyväskylän yliopisto tietotekniikan laitos, 2009. [Oppikirjan nettisivut]

Tärkeimmät kuvatiedostotyypit

JPG

Yleinen tiedostomuoto, jota käytetään yleensä valokuvien näyttämiseen Internet-sivuilla tai muuten isojen kuvien tallentamiseen (esimerkiksi digitaalikameroissa).
16 miljoonaa väriä (24-bittinen).
Ei tue läpinäkyvyyttä.
Pakattu tiedostomuoto, jossa tallennettaessa informaatiota katoaa. Mahtuu kuitenkin pieneen tilaan.

GIF

Toinen yleinen tiedostomuoto, jota käytetään yleensä viivapiirroksissa, kaavioissa ja pientä tarkkuutta vaativissa kuvissa.
Tukee animaatioita ja läpinäkyvyyttä.
Maksimissaan vain 256 väriä (8-bittinen).
Ei pakkaa kuvaa, mutta vähentää värejä.
On hyvä vaihtoehto kuville, joissa on paljon samaa väriä sisältäviä alueita.

BMP

Windowsin bittikarttakuva.
16 miljoonaa väriä (24-bittinen).
Koska kuvaa ei ole pakattu, se vie paljon tilaa.
Jos haluaa tallentaa kuvan sen laatua heikentämättä ja kuvan viemä tila ei ole ongelma, BMP on hyvä tiedostomuoto siihen.

PNG

Kehitetty GIF-kuvan seuraajaksi.
Jopa 48-bittinen kuva (2⁴⁸ väriä).
Tukee läpinäkyvyyttä.
Pakkaa kuvat, muttei aiheuta silti häviötä.
Käytetään esimerkiksi Internet-sivuilla.

TIFF

Yleinen tiedostomuoto paperijulkaisuissa ja kuvaoriginaalien säilyttämisessä.
Ei pakkaa kuvaa (eikä täten hävitä tietoa), joten tiedostokoko on suuri.
Tukee harmaasävyjä ja erilaisia värimalleja.
16 miljoonaa väriä (24-bittinen).
Internet-selaimet eivät tue formaattia.

Kuvan resoluutio

Resoluutiolla tarkoitetaan kahta toisistaan hieman poikkeavaa asiaa. Ensinnäkin sillä voidaan tarkoittaa kuvan muodostavien pikseleiden kokonaismäärää, jolloin se ilmaistaan muodossa pikselien määrä vaakasuunnassa x pikselien määrä pystysuunnassa. Tällöin voidaan puhua myös erottelutarkkuudesta. Esimerkiksi tietokoneiden näyttöjen tarkkuudet ilmaistaan juuri kyseisessä muodossa. Tietokoneen näytön resoluutio voi olla esimerkiksi 1680 x 1050 pikseliä. Pikselillä ("kuvapiste") tarkoitetaan kuvan pienintä yksittäistä osaa.

Toiseksi resoluutiolla voidaan tarkoittaa kuvan tai kuvantoistolaitteen tarkkuutta eli erottelukykyä. Tässä tapauksessa resoluutiolla tarkoitetaan pikseleiden tai kuvapisteiden määrää tietyllä alueella. Kuvien, digitaalikameroiden ja skannereiden yhteydessä erottelukyvystä käytetään myös termiä pikselitiheys. Tulostimien yhteydessä taas voidaan puhua pistetiheydestä. Yksikkönä pikselitiheydessä käytetään ppi:tä, joka tarkoittaa pikseleitä tuumalla (pixels per inch). Pistetiheyden yksikkö on taas dpi (pisteitä tuumalla, dots per inch). Usein kuitenkin dpi:tä käytetään hieman virheellisesti myös pikselitiheyden yhteydessä. Mitä suurempi erottelukyky kuvassa on, sitä tarkempi se siis on.

Pikselitiheys vaikuttaa ainoastaan paperitulosteiden tarkkuuteen. Näytöltä katseltavan kuvan tarkkuuteen sillä ei ole vaikutusta.

Kuvan pikselitiheydeksi valitaan kyseiseen tilanteeseen sopiva niin, että kuvan tiedostokoko pysyy tietyissä rajoissa. Esimerkiksi Internet-sivuille sijoitettavan valokuvan pikselitiheydeksi riittää 72 ppi ja monistettavan tai tulostettavan kuvan pikselitiheydeksi 150 ppi. Sen sijaan painettavan julkaisun pikselitiheys on huomattavasti suurempi ja sen määrittelee usein kyseinen kirjapaino (neliväripainatuksessa yleensä 300 ppi tai enemmän), jolloin kuvat usein myös skannataan kyseisessä kirjapainossa. Kuvan pikseleiden kokonaismäärä taas valitaan sen mukaan, kuinka iso (fyysiset mitat) kuvasta halutaan. Turhan suuri pikselitiheys tai pikseleiden kokonaismäärä ei paranna kuvan laatua, vaan hidastaa laitteistojen ja ohjelmien toimintoja ja vaatii suuria kiintolevytiloja.

Kun kuvan pikselitiheys on esimerkiksi 150 ppi:tä, on kuvassa yhden neliötuuman alueella 150 x 150 pikseliä eli yhteensä 22500 pikseliä. Jos taas kuvan pikselitiheys on 50 ppi:tä, on siinä kyseisellä alueella silloin 2500 pikseliä. Jos kuvan pikselitiheys siis tuplataan ja kuvan fyysinen koko halutaan pitää ennallaan, nelinkertaistetaan pikselien määrä ja kuvan tiedostokoko suurenee samassa suhteessa. Mitä suurempi pikselitiheys kuvalla on, sitä enemmän sen kokoa voidaan suurentaa kuvan laadun kärsimättä, eli pikseleiden fyysinen koko pysyy vielä niin pienenä, ettei ihmissilmä erota niitä.

Kuvan resoluutiomääritykset voi määritellä digitaalikamerassa ennen kuvan ottoa ja samoin skannerissa ennen skannausta ja tulostimessa ennen tulostamista. Digitaalikamerassa määritellään kuvan pikseleiden kokonaismäärä (esimerkiksi se voi olla tietyssä kamerassa maksimissaan 3648 x 2736 pikseliä, jolloin puhutaan 10 megapikselin kamerasta). Skannerissa taas määritellään pikselitiheys (esimerkiksi laadukasta kuvaa skannatessa se voisi olla 600 ppi). Myös joissakin laadukkaissa digitaalikameroissa voi määritellä itse pikselitiheydenkin, mutta yleensä se on vakioarvo (usein joko 72 ppi tai 96 ppi). Tulostimessa valitaan pistetiheys, joka voi olla esimerkiksi laadukasta valokuvaa tulostaessa 1200 x 1200 dpi.

Kuvankäsittelyohjelmassa ei kuvan pikselitiheyttä enää yleensä suurenneta (ei lisää kuvan tarkkuutta, koska pikseleiden kokonaismäärä on vakio), sen sijaan sitä voidaan siellä pienentää. Pikselitiheyden muutos vaikuttaa aina myös kuvan fyysiseen kokoon (tulostuskoko), joten jos pikselitiheyttä on muutettava, tehdään se ennen mahdollista tulostuskoon muutosta. Tulostuskoon muuttaminen tapahtuu siis yleensä pikselitiheyden säätämisellä.

Kuvan fyysinen koko

Kuvan fyysiseen kokoon (tulostuskoko) vaikuttavat kuvan pikselitiheys ja pikseleiden kokonaismäärä (leveys ja korkeus pikseleinä).
Fyysinen koko (esimerkissä leveys, korkeus samalla tavalla) voidaan laskea kaavalla:
- leveys (pikseleinä) / pikselitiheys (ppi)
Tuloksena saadaan kuvan leveys tuumina. Tuumat saadaan senttimetreiksi kertomalla tulos 2.54:lla.
Esimerkiksi 300 x 200 pikselin kokoisen kuvan (pikselitiheys 72 ppi) fyysisen leveyden ja korkeuden laskeminen:
- Leveys: 300 / 72 = 4.167 tuumaa = 10.58 senttimetriä (2.54 x 4.167)
- Korkeus: 200 / 72 = 2.778 tuumaa = 7.06 senttimetriä (2.54 x 2.778)

Kuvan tiedostokoko

Kuvan tiedostokokoon vaikuttavat esimerkiksi värien määrä, pikseleiden kokonaismäärä ja valittu tiedostoformaatti.
Jos kuvaa ei ole pakattu, sen tiedostokoko voidaan laskea kaavalla:
- leveys (pikseleinä) x korkeus (pikseleinä) x bittisyys (värien määrä) / 8
Tuloksena saadaan kuvan tiedostokoko tavuina.
Pakatun kuvan (esimerkiksi JPG-kuva) tiedostokokoa ei pysty laskemaan tietämättä pakkausastetta ja pakkaustapaa.
Esimerkiksi 300 x 200 pikselin BMP-kuvan (24-bittiset värit ja kuvaa ei ole pakattu) tiedostokoon laskeminen:
- 300 x 200 x 24 / 8 = 180000 tavua = 180 kilotavua (kt)

Skannaus

Kuvan skannaus tapahtuu suunnilleen samalla periaatteella käytettävästä ohjelmasta riippumatta. Ainoastaan ohjelmien valikkokomennot voivat hieman poiketa toisistaan. GIMP-ohjelmassa valitaan ensin Tiedosto | Luo | Kuvanlukija/kamera (File | Create | Scanner/ Camera). Avautuvasta ikkunasta valitaan haluttu skannauslaite ja klikataan Valitse (Select), jolloin avautuu varsinainen Windows XP -käyttöjärjestelmän skannaustoiminto.

Jos valinta aukaiseekin skannerin oman skannausohjelmiston tai jonkun muun ikkunan kuin käyttöjärjestelmän oman skannaustoiminnon, kokeile valita laitelistasta joku toinen vaihtoehto. Yleensä WIA-alkuiset vaihtoehdot tarkoittavat, että kuva haetaan skannerilta käyttäen käyttöjärjestelmän omaa skannaustoimintoa, eli WIA-alkuinen vaihtoehto on yleensä oikea. Käyttöjärjestelmän oman skannaustoiminnon avautumisen jälkeen skannaus etenee seuraavasti:

Ensin valitaan, millaista kuvaa ollaan skannaamassa (värikuva, harmaasävykuva, mustavalkoteksti tai -kuva). Valinta vaikuttaa skannatun kuvan tarkkuuteen ja värien määrään. Kuvia skannatessa valitaan siis yleensä värikuva. Tässä vaiheessa voi useimmissa skannereissa myös itse säätää manuaalisesti haluamansa skannausresoluution ja värien määrän.
Seuraavaksi painetaan Esikatsele (Preview), jolloin skanneri tekee vedoksen skannattavasta kuvasta. Vedos näkyy esikatseluikkunassa.
Esikatseluikkunassa rajataan vedoksesta se alue, joka halutaan skannata. Rajaaminen tehdään esikatseluikkunassa olevista neliöpainikkeista hiiren ykköspainikkeella raahaamalla.
Kun alue on rajattu, painetaan Skannaa (Scan), jolloin kuva skannataan.

Skannauksen valmistuttua kuva ilmestyy kuvankäsittelyohjelmaan, jossa sitä voidaan muokata tai tallentaa se haluttuun sijaintiin (hakemistoon).

GIMP

Seuraavaksi käydään läpi GIMP-kuvankäsittelyohjelman peruskäyttöä. Ohjelma löytyy valmiiksi asennettuna Agoran mikroluokista. Ohjelman saa ladattua ilmaiseksi kotikoneellekin osoitteesta: http://www.gimp.org/downloads/.

Kun GIMPin asentaa, se ottaa oletuksena kieleksi saman kuin käyttöjärjestelmän kieli. Siispä kun käyttöjärjestelmä on suomenkielinen, niin tulee suomenkielinen GIMP jne. Jos GIMPin kielen haluaa vaihtaa esimerkiksi englanniksi, niin siihen löytyy ohjeita esimerkiksi seuraavalta sivulta: http://docs.gimp.org/en/gimp-fire-up.html#gimp-concepts-running-language. Ohjeessa mainittu .bat-tiedoston tekeminen on yksi kätevä vaihtoehto kielen vaihtamiseen.

GIMPin käyttöön löytyy erinomaisia ohjeita myös Jaakko Joutsin kotisivuilta.

Yleistä GIMP:istä

Kelluva käyttöliittymä: GIMP:in erikoisuus on "kelluva käyttöliittymä". GIMP:issä ei siis ole vaan yhtä ikkunaa, vaan useampi erillinen ikkuna.
- Esimerkki: Jos avaat GIMP:issä useamman kuvan yhtä aikaa, aukeavat kaikki kuvat omiin ikkunoihinsa ja jokaisessa ikkunassa näkyy samat valikkokomennot. Valikkokomennot toteuttavat tällöin toimintoja luonnollisesti vain kyseisessä ikkunassa auki olevalle kuvalle.
- Myös kaikki mahdolliset työkaluikkunat (eri toimintoja sisältävät ikkunat) ovat omissa ikkunoissaan, eivätkä perinteisesti yhden "pääikkunan" päällä.
- Käyttöliittymän käyttöön tottuu nopeasti. Ohjelman sulkemisesta kannattaa huomata se, että ohjelma sulkeutuu joko sulkemalla Työkalupakki-ikkuna (Toolbox) kyseisen ikkunan oikean yläkulman ruksista tai sitten, kun suljetaan viimeinen "pääikkuna", eli sellainen ikkuna, jossa näkyy valikkorivi. Pelkkien työkaluikkunoiden (lukuun ottamatta Työkalupakkia (Toolbox)) sulkeminen ei siis vielä sulje koko ohjelmaa.
Uuden kuvan luominen: Tiedosto | Uusi (File | New...). Avautuvasta ikkunasta valitse sopivat asetukset (mm. kuvan koko) uudelle kuvalle.
Kuvan avaaminen: Tiedosto | Avaa (File | Open...).
Kuvan tallentaminen halutussa tiedostomuodossa: Tiedosto | Tallenna nimellä (File | Save As...) avattuna olevan kuvan ikkunan valikkoriviltä. Avautuvaan ikkunaan kirjoita tiedostonimen perään haluamasi kuvatiedostotyyppi (tiedostopääte) itse tai valitse tallennusmuoto Valitse tiedoston tyyppi (Select File Type) -valikosta. Jos kirjoitat tiedostopäätteen itse tiedostonimen perään, pidä huoli, että Valitse tiedoston tyyppi (Select File Type) -kohdassa lukee Laajennoksen mukaan (By Extension). Tarkista myös, että tiedosto tallennetaan oikeaan hakemistoon. Eteenpäin päästään painamalla Tallenna-painiketta (Save). Voit sen jälkeen valita esimerkiksi JPG-kuvan kohdalla, millä laadulla (eli kuinka paljon kuvaa pakataan) kuva tallennetaan.
Kuvan tulostaminen: Tiedosto | Tulosta (File | Print).
Zoomaus: Näytä | Suurenna (x%) | Pienennä (View | Zoom (x%) | Zoom Out) tai Näytä | Suurenna (x%) | Suurenna (View | Zoom (x%) | Zoom In). Näytä | Suurenna (x%) | Sovita kuva ikkunaan (View | Zoom (x%) | Fit Image in Window) -valinnalla kuvan saa sovitettua ikkunaan sopivaksi. Näytä-valikossa (View) Suurenna-kohdassa (Zoom) oleva arvo on tämän hetkinen zoomaus. Zoomaus onnistuu myös työkalun avulla.
Eri työkaluikkunoiden avaaminen: GIMP:issä avautuu usein oletuksena tiettyjä paljon tarvittavia työkaluikkunoita taustalle. Ikkunoita voi lisätä näkyviin valitsemalla halutut ikkunat valikosta Ikkunat | Telakoitavat valintaikkunat (Windows | Dockable Dialogs). Ikkunoita voi poistaa näkyvistä klikkaamalla halutun ikkunan oikeassa yläkulmassa olevaa ruksia. Kannattaa huomata, että Työkalupakki-ikkunan (Toolbox) sulkeminen sulkee koko ohjelman.
Muista aina varmistaa, että toimit oikealla tasolla. Useasti kun ihmetellään, kun joku toiminto ei onnistu, syynä on se, että valittuna on väärä taso. Tasot löytyvät Tasot-ikkunasta (Layers). Halutun tason voi valita hiiren ykköspainikkeella. Kyseisessä ikkunassa tasoja voi myös yhdistää ja niiden läpinäkyvyyttä (Opacity) säätää.
Kaikki muokatut kuvat kannattaa tallentaa GIMPin omaan XCF-tiedostomuotoon, jolloin saadaan säilytettyä esimerkiksi tasot ja muut itse tehdyt editoinnit kuvaan. Vasta valmis työ kannattaa viedä myös muihin tarvittaviin tiedostomuotoihin (esim. JPG).

Kuvan koon muuttaminen

Jos haluat muuttaa kuvan pikselikokoa, valitse ensin Kuva | Skaalaa kuvaa (Image | Scale Image).
- Anna seuraavaksi kuvan uusi pikselikoko kohtiin Leveys (Width) ja Korkeus (Height) haluamassasi yksikössä (esimerkiksi prosentteina (percent) tai pikseleinä (pixels)). Yksikkö on valittavissa alasvetovalikosta.
- Oletuksena ohjelma pitää kuvan mittasuhteet entisellään, eli esimerkiksi kuvan leveyden kasvattaminen kasvattaa automaattisesti kuvan korkeuttakin. Jos et halua säilyttää mittasuhteita, niin klikkaa kuvan kokoarvojen vieressä oleva "ketjupainike" avatuksi.
- Samasta ikkunasta voi tarvittaessa muuttaa myös kuvan pikselitiheyttä, tämä tapahtuu kohdista X-tarkkuus (X resolution) ja Y-tarkkuus (Y resolution).
- Lopuksi paina Skaalaa (Scale), jolloin kuvan pikselikoko muuttuu valintojen mukaiseksi.
- Muista myös, että pienentäessäsi kuvaa, katoaa aina informaatiota -> kuvan tarkkuus ja laatu heikkenee, mutta kuvan viemä tila pienenee!
Jos haluat muuttaa kuvan tulostuskokoa, valitse ensin Kuva | Tulostuskoko (Image | Print Size).
- Anna seuraavaksi kuvan uusi tulostuskoko kohtiin Leveys (Width) ja Korkeus (Height) haluamassasi yksikössä (esimerkiksi millimetreinä (millimeters). Yksikkö on valittavissa alasvetovalikosta.
- Tulostuskoon muutos tapahtuu pikselitiheyden muuttamisella, tämän vuoksi samassa ikkunassa pikselitiheys (tarkkuus, resolution) muuttuu samalla, kun muutat kuvan tulostuskokoa. Tulostuskoon muuttamisessa kannattaa varmistaa, että pikselitiheys pysyy riittävän isona, jotta tulosteesta tulee riittävän tarkka. Voit säätää kuvan tulostuskoon myös käänteisesti, eli asetatkin korkeuden ja leveyden sijaan tulosteelle sopivan pikselitiheyden, jolloin näet kuinka suuri tulostuskoko kyseisellä tarkkuudella on mahdollista saada.
- Oletuksena ohjelma pitää kuvan mittasuhteet entisellään, eli esimerkiksi kuvan leveyden kasvattaminen kasvattaa automaattisesti kuvan korkeuttakin. Jos et halua säilyttää mittasuhteita, klikkaa kuvan tarkkuusarvojen vieressä oleva "ketjupainike" avatuksi.
- Lopuksi paina OK, jolloin kuvan tulostuskoko muuttuu valintojen mukaiseksi.

Kuvan rajaaminen

Klikkaa työkalupainiketta tai klikkaa kuvan päällä hiiren kakkospainikkeella ja valitse Työkalut | Muuntotyökalut | Rajaa (Tools | Transform Tools | Crop).
Valitse kuvasta suorakaiteen muotoinen alue vetämällä hiirellä ykköspainike pohjassa. Voit määrittää rajauksen esimerkiksi pikselin tarkkuudella myös rajaustyökalun valikon (Työkalupakki-ikkunan (Toolbox) alaosassa) avulla.
Kun alue on haluamasi, paina Enteriä, niin rajaus toteutetaan.

Tekstin lisääminen kuvaan

Ennen tekstin lisäämistä kuva kannattaa pienentää lopulliseen kokoonsa, koska jälkeenpäin kuvaa pienennettäessä teksti menisi epätarkaksi.
Valitse Työkalupakki-ikkunasta (Toolbox) Tekstityökalu .
Klikkaa hiirellä kuvasta kohtaa, josta haluat tekstin alkavan. Tekstin asetuksia (fontti yms.) pääset muuttamaan työkalun asetuksista (Työkalupakki-ikkunan (Toolbox) alaosassa).
Kirjoita haluamasi teksti editori-ikkunaan ja sulje lopuksi kyseinen ikkuna.

Suotimien (tehosteiden) käyttäminen

Tehosteita löytyy runsaasti Suotimet (Filters) -valikon alta. Valitse sieltä haluamasi alakategoria ja alakategoriasta haluamasi tehoste. Tämän jälkeen näet esikatseluna, miltä kuva näyttäisi tehosteen laittamisen jälkeen. Useissa tehosteissa on myös asetuksia, joita voi säätää. Klikkaamalla OK tehoste tulee käyttöön. Jos tehoste ei miellytäkään, niin Muokkaa | Kumoa (Edit | Undo) toimii tässäkin ohjelmassa! :-)
Suotimista löytyy myös punasilmäisyyden poisto: Suotimet | Paranna | Punasilmäisyyden poisto (Filters | Enhance | Red Eye Removal).

Kuvan liittäminen toiseen kuvaan

Avaa kuva, josta haluat siirtää osan toiseen kuvaan.
Valitse haluamasi osa kuvasta valintatyökaluilla . Jos haluamasi alue on suorakulmainen, niin valitse suorakulmio. Ellipsillä saa valittua ympyrän muotoisia alueita. Kolmannella työkalulla ("lasso") saa itse vapaasti piirtää valituksi halutun alueen. Taikasauva (kuvassa valittuna) valitsee väriltään yhtenäisiä alueita. Seuraavalla painikkeella voi valita tietyn värin. Viimeisellä työkalulla saa valittua eri muotoja.
Rajaa haluamasi alue hiiren ykköspainikkeen avulla.
Kun haluamasi alue on rajattu, valitse Muokkaa | Kopioi (Edit | Copy).
Avaa sitten kuva, johon haluat äsken kopioidun alueen siirtää. Liitä sitten kuva valitsemalla Muokkaa | Liitä (Edit | Paste). Siirrä kuva raahaamalla haluamaasi kohtaan.
Siirretyn alueen kokoa voi muuttaa valikosta Taso | Skaalaa tasoa (Layer | Scale Layer).
Jos liitetty osa ei ollut rajattu kovin tarkasti, sitä voi vielä siirron jälkeen "siistiä" pyyhekumin avulla.
Jos haluat, että liitetty kuva yhdistetään pohjakuvaan, klikkaa Tasot-ikkunassa (Layers) liitettyä tasoa hiiren kakkospainikkeella ja valitse Ankkuroi taso (Anchor Layer). HUOM! Tällöin et voi enää myöhemmin tehdä muutoksia liitettyyn tasoon, eli et voi esimerkiksi siirtää liitettyä tasoa tai muuttaa sen kokoa.
Jos taas haluat, että liitetty taso jää omaksi tasokseen ja on näin ollen muokattavissa myöhemminkin, klikkaa Tasot-ikkunassa (Layers) liitettyä tasoa hiiren kakkospainikkeella ja valitse Uusi taso (New Layer).
Jos valitsit liittämisen uudeksi tasoksi, voit siirtää liitetyn kuvan haluamaasi paikkaan myöhemminkin valitsemalla Työkalupakki-ikkunasta (Toolbox) siirtotyökalun . Siirrä sitten kuva haluamaasi paikkaan hiiren ykköspainike pohjassa "raahaamalla".

Muutamia muita käyttökelpoisia perustyökaluja

Piirtäminen kuvaan:
Kuvan "värittäminen":
Kuvien värien, tarkkuuksien yms. korjaukset: Kloonaustyökalulla voi korjailla kuvaa. Aluksi valitaan Ctrl-näppäin pohjassa kloonattava kuvan osa. Sitten vain kloonaat kuvaa muualle hiiren ykköspainike pohjassa.
Valitsemalla Työkalut | Värityökalut | Väritasapainon säätö (Tools | Color Tools | Color Balance) voit säätää värejä.
Kuvan kääntäminen:
Värin poiminen kuvasta:
Kokeile myös muita työkaluja.

Demoissa 7 ja 8 tutustutaan myös GIMPin monipuolisempiin ja haastavimpiin kuvan muokkausominaisuuksiin.

Käyttäjien kommentit

Videokuvaus: suunnittelu, sisällöntuotanto ja kuvaaminen

Ruutukaappausvideot ja interaktiivinen taulu